Pääkirjoitus 14.6.1999:
Nato räätälöi Venäjän
Kfor-asepuvun Kosovossa
Nato-maiden ja Venäjän välille noussut kiista Kosovon rauhanturvaoperaatiosta osoittaa, kuinka herkkä asia Balkanin tulevaisuus molemmille osapuolille on.
Kysymys venäläisten rauhanturvaajien roolista Naton kumppanina Kfor-joukoissa kärjistyi viikonloppuna kilpajuoksuksi pääkaupunki Pristinaan ja erityisesti sen lentokentälle, minkä kisan Venäjä serbien myötävaikutuksella voitti. Naton etujoukko saapui paikalle puoli vuorokautta myöhemmin jouduttuaan itse varmistamaan kulkutiensä miinojen ja muiden serbijoukkojen mahdollisesti asettamien esteiden varalta.
Asetelma kertoi selvästi siitä erosta, kenen luottamusta kumpikin osapuoli Kosovossa nauttii. Maakunnan serbiväestö näkee nimenomaan venäläisissä asemansa turvaajan ja Natossa uhan, kun taas Kosovon albaaniväestölle asia on juuri päinvastoin: Nato on tervetullut auttaja, mutta Venäjän pyrkimyksiin suhtaudutaan epäilevämmin.
Naton kannalta venäläisten omatoimisuus herätti uhkakuvan siitä, että nämä pyrkisivät jatkossakin rakentamaan länsiliiton suunnitelmista poikkeavaa rauhanturvaamiskäytäntöä Kosovossa. Nato haluaa pitää operaation kokonaisjohdon itsellään ja se on päättäväisesti vastustanut venäläisten ehdotuksia näille myönnettävästä omasta valvontalohkosta.
Naton huolena on pelko, että mikäli Venäjälle osoitettaisiin Kosovosta, varsinkin sen serbialueilta, oma lohko, tästä voisi helposti muodostua Serbian hallituksellekin hyvin sopiva oma pieni protektoraatti ja mahdollisuus maakunnan pysyvään jakamiseen.
Kosovon jakamista Nato ei nimenomaan aio sallia, koska mikään jako ei olisi oikeudenmukainen eri puolilla Kosovoa ennen karkotuksia asuneen albaaniväestön kannalta. Siksi Nato haluaa palauttaa tilanteen Kosovossa mahdollisimman pitkälle entiselleen ja rakentaa maakunnan kaikissa osissa luottamusta suoraan paitsi Kosovon albaani- myös serbiväestön kanssa kumpaakaan sortamatta.
Venäjälle asiassa on enemmän kyse oman arvovallan ja perinteisen slaaviveljeyden korostamisesta kuin mistään Kosovon jälleenrakentamista koskevasta pitkäjänteisestä suunnitelmasta. Venäjä on tätä nykyä pysyvästi huolissaan siitä, että sitä ei taloudellisen ja poliittisen heikentymisen vuoksi enää lännessä kuunnella ja siksi se on valmis aina tilanteen tullen nostamaan profiiliaan - erityisesti historiallisten siteiden vuoksi venäläisille herkällä Balkanilla.
Kompromissin mahdollisuus on kuitenkin olemassa, sillä sopivasti räätälöitynä venäläisten läsnäolo Kfor-joukon osana Kosovossa on myös lännen kiistaton etu jännityksen purkamiseksi Nato-johtoisen rauhanturvaoperaation ja serbiväestön väliltä. Käytännössä Venäjälle voi ennustaakin löytyvän lähipäivinä rauhanturvaroolin, joka näkyy ulospäin mahdollisimman paljon mutta sotkee Kfor-joukon todellisia, läntisiä komentorakenteita kulissien takana samanaikaisesti mahdollisimman vähän.
