Kolumni 3.6. 1999/Raimo Vahtera
Äänivaltaisen vaikea valinta
Europarlamenttivaaleihin on aikaa puolitoista viikkoa. Ennakkoäänestys alkoi eilen ja päättyy ensi tiistaina.
Suomesta valitaan europarlamenttiin 16 edustajaa eli meppiä, kuten tavataan sanoa.
Ehdokkaita on 140. Vaalipiirinä on koko maa, mutta valituksi eivät tule 16 eniten ääniä saanutta. Äänet annetaan puolueille tai vaaliliitoille ja lopputuloksen määrää d'Hondt, aivan kuten eduskuntavaaleissakin.
Vaalien alhaiseksi jäävää äänestysvilkkautta on murehdittu jo pitkään, eikä suotta.
Eurovaaleissa on monia tekijöitä, jotka vaikuttavat kansalaisten äänestysmotivaatioon.
Kohtuullisesta tiedotusmyllytyksestä huolimatta europarlamentti on jäänyt etäiseksi. Se on lähinnä jonkinlainen nykyajan vastine Baabelin tornille, jossa kielten sekamelskan lisäksi byrokratian mylly jauhaa etupäässä kulu- ja muita korvauksia.
Ja kun Brysselissä hakataan, maahamme lentää lastuina tukkupäin direktiivejä, jotka tuntuvat tekevän yksinkertaisista asioista vaikeita ja muuttavan hyviksi koettuja käytäntöjä.
Suomella on tälläkin hetkellä 16 meppiä. Ketkä? Katugallup muistaa muutaman äänekkäimmän eurojulkun, mutta loput häviävät europarlamentin tapetteihin.
Äänestämään laitostunut peruskansalainen haluaa kuitenkin vaikuttaa. Siitäkin seuraa helposti päänkivistystä.
Vaalipiiri on koko maa ja ehdokkaat edustavat Euroopassa Suomea. He edustavat kuitenkin myös taustaryhmäänsä, puoluettaan.
Vaalituloksen arvioinnissa päähuomio ei keskity siihen, miten hyvät edustajat Suomi sai. Huomio keskittyy puolueiden menestykseen. Mitkä puolueet menestyivät, mitkä eivät.
Voin hyvin kuvitella, että joku päättelee vaalituloksen antavan osviittaa kansan tahdosta myös maan hallitukselle.
Euroopan unionin yhteydessä puhutaan paljon alueiden Euroopasta. Miten alueiden Eurooppa näkyy ehdokasasettelussa? Tai siinä, kun vaalipiirinä on koko Suomi?
Näkyy tai ei näy.
Jos olisin demari ja haluaisin äänestää naista, äänestäisinkö joensuulaista Riitta Mylleriä ? Hän on kokenut meppi, mutta miten käy eurooppalaisen alueeni Varsinais-Suomen?
Riittääkö joensuulaiselta myötämieltä turkulaisten ongelmille, jos niitä Euroopassa vastaan tulisi.
Jos olisin kokoomuslainen ja haluaisin äänestää miestä, äänestäisinkö 'espoolaista' autonkuljettaja Ari Vatasta , jolla on hyvät suhteet Ranskaan?
Mitä Vatanen tietää Varsinais-Suomesta ja montako tikkua hän panisi ristiin maakuntamme puolesta?
Samanlaisia kysymyksiä voisin esittää myös muiden puolueiden ehdokkaista.
Otaksun, että euroviisaat vastaavat, että maakuntien edustus on harhaa. Europarlamentissa toimitaan poliittisissa ryhmissä eikä siellä tehdä siltarumpupolitiikkaa.
Niin kai, silti on tärkeää, että asian sattuessa kohdalle osataan toimia maakunnan kannalta oikein.
Unioni on tulvillaan erilaisia hankkeita, projekteja, tukia, rahastoja ja muita, joista saa, jos osaa.
Varsinaissuomalaisia on vuosien saatossa moitittu siitä, ettei maakunnan etua ole valvottu Arkadianmäellä. Siellä on kuitenkin ollut lukuisa joukko maakunnasta valittuja valtakunnan eturivin poliitikkoja.
Voisi ajatella, että maakunnalle olisi hyväksi, jos europarlamentissakin olisi sellaisia Suomen edunvalvojia, joilla on sydäntä myös Varsinais-Suomelle.
Päätän tämän jeremiadin arvioon, jonka mukaan puolueet keskittyivät ehdokasasettelussaan liiaksi julkkisten metsästykseen.
Huomiota olisi pitänyt antaa myös alueelliselle edustavuudelle. Nyt sitä ei ole kaikilta osin riittävästi tehty. Ehkä ensi kerralla.
Ehdokkaiden ei tarvitse vastata tähän, että meidän puolueessa maakunta on muistettu, koska minä olen alueen ehdokkaana.
Riittää, että ne, jotka maakunnasta ovat ja valituiksi tulevat, muistavat, keitä he Euroopassa edustavat.
Kirjoittaja on Turun Sanomain päätoimittaja.
