Pääkirjoitus 3.6.1999
EU panostaa turvallisuuteen
Euroopan unionin Kölnin huippukokous uhkaa jäädä pahasti ratkaisevaan vaiheeseen edenneiden Kosovon rauhanneuvottelujen varjoon. Toivottavasti EU-johtajat pystyvät kuitenkin paneutumaan suunnitelmien mukaan kokouksen keskeiseen aiheeseen eli unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan uudistamiseen, jolla nimen omaan pyritään estämään Kosovon tapaiset kriisit.
Suuntaviivat EU:n yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle vedettiin jo toukokuun alussa voimaan astuneessa Amsterdamin sopimuksessa.
Käytännön työhön päästään kuitenkin vasta Suomen heinäkuun alussa alkavalla puheenjohtajuuskaudella. Tarkoituksena on rakentaa EU:lle yhteinen puolustus ja kriisinhallintakoneisto ensi vuoden loppuun mennessä.
Jugoslavian presidentin Slobodan Milosevicin käyttäytyminen Bosniassa ja Kosovossa on tehnyt EU:lle hyvin selväksi kuinka tärkeästä asiasta on kysymys. Unionin sisällä vallitseekin periaatteellinen yksimielisyys ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisestä. Yksityiskohdissa sen sijaan on vielä runsaasti hiomista.
Suomen kannalta tuntuu lupaavalta, että kehitys kriisinhallintakyvyn vahvistamisesta kulkee juuri siihen suuntaan, jota Suomi ja Ruotsi aikoinaan esittivät.
Käytännössä tämä merkitsee sitä, että nykyinen EU-WEU-Nato -kolmio korvataan EU:n ja Naton suoralla yhteistyöllä liittämällä WEU Euroopan unioniin. Tällöin Naton vastuulle jäisivät suuret kriisit, jotka vaatisivat järeitä kollektiivisia toimia. EU puolestaan huolehtisi vähäisemmistä kriisinhallintatehtävistä.
Eräillä tahoilla on huolestuttu, että WEU:n tullessa osaksi EU:ta Suomi käytännössä joutuu luopumaan liittoutumattomuudestaan. WEU:han on sotilasliitto, jonka peruskirjaan kuuluu yhteisen puolustuksen periaate. Tätä periaatetta ollaan kuitenkin yhdistymisen myötä poistamassa, joten yhteistoimintarakenteiden yksinkertaistamiselle ei pitäisi olla estettä.
Järjestely sopii Suomelle senkin vuoksi, että Moskovasta käsin katsottuna EU:n puitteissa tapahtuva kriisinhallintatyö on paljon mieluisampi vaihtoehto kuin Naton roolin laajeneminen.
Ongelmitta ei EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittely varmasti Suomen kohdalta jatkossa suju. Unionin piirissä on maita, jotka haluavat viedä EU:n puolustuksen pidemmälle kuin pelkkään kriisien hallintaan ja luoda yhteisen armeijan. Vahvan puolustuksen kannalla on esimerkiksi Ranska. Myös komission tuleva puheenjohtaja Italian Romano Prodi on puhunut yhteisen armeijan puolesta.
Vaikka EU:n työskentelytapa antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden edetä eri tahtiin ja jättäytyä ulkopuolelle tietyillä toiminta-alueilla, on Suomen syytä pysyä mukana ydinryhmässä turvallisuuspolitiikasta päätettäessä. Vain se takaa mahdollisuuden vaikuttaa.
