Päivän pistot -kolumni
Aimo Massinen:
Posankasta tuli Sdp:n symboli

Vaaleanpunainen Posanka symboloi oikeastaan aika hyvin Turussa 100-vuotisjuhlakokoustaan pitävää Sdp:tä. Joku sanoi, että siinähän on Sorsan nokka ja Lipposen saparo, mutta en tarkoita näin mautonta vertausta, vaan possun ja ankan sekasikiö muistuttaa pikemminkin sosialismin ja markkinatalouden pakkoliitosta.

Sosiaalidemokratian suu puhuu yhä sosialismin ylevistä ihanteista, mutta arjen kapitalistinen käytäntö on joskus sian saparoakin kiharaisempi. Koivistokin opetti aikoinaan, että jos ohjelmat ja terve järki joutuvat ristiriitaan, ohjelmat saavat väistyä.

Posankan ja palmujen katveessa kokoustaan pitävä Sdp uudistaa tänään periaateohjelmansa, mutta tietty muutos tapahtui jo kokousjärjestelyissä.

Kun aiemmin sosiaalidemokraattien keskeinen bernstainilainen periaate oli, että "tärkeintä on liike", nyt puolue on pysähtynyt - sananmukaisesti. Turun puoluekokous ei marssi. Ensimmäisen kerran 100-vuotiaan puolueen historiassa punaliput eivät liehu puoluekokousta pitävän kaupungin kaduilla.

Sdp yrittää olla uudenaikainen historiallisella hetkellä, jolloin tulisi olla vanhanaikainen. Toisaalta puolue on vanhanaikainen silloin kun pitäisi olla uudenaikainen.

Presidenttiehdokkaan esivaalissa äänestysprosentti romahti osittain siksi, että nykyaikaisiin postiäänestyksiin tottunut puolueväki pakotettiin jostain kumman syystä takaisin työväentalojen uurnavaaliin. Eiväthän monet jäsenet enää edes muista missä työväentalo sijaitsee.

Olen koettanut syventyä puoluehallituksen esitykseen Sdp:n uudeksi periaateohjelmaksi, jossa olennainen kiteytyy jo kolmeen ensimmäiseen virkkeeseen:

"Sosialidemokratian päämääränä on rauhan ja vapauden yhteiskunta, jossa jokainen toimii kykyjensä mukaan oman ja yhteisen hyvinvoinnin puolesta ja jossa jokaisesta kannetaan vastuuta. Oikeudenmukaisuus syntyy oikeuksien ja vastuun tasapainosta. Se toteutuu yhteiskunnassa, jossa vallitsee demokratia ja keskinäinen solidaarisuus, yhteisvastuu."

Suomeksi tuo tarkoittaa muun muassa sitä, että meidän on pidettävä lähimmäisistämme huolta, mutta jokaisella on toki tietty vastuu myös omasta itsestään.

Sdp:n ohjelman problemaattisin osa kiteytyy yhä sosialismin käsitteeseen. Kun sosialismi on puhtaimmillaan tarkoittanut sitä, että keskeiset tuotantovälineet ovat yhteiskunnan hallussa, demarit puhuvat nyt "sosialismin humaaneista arvoista" ja "sosialismin etiikasta ihmisten välisissä suhteissa".

Sosiaalidemokratian aate nousee ohjelmaluonnoksen mukaan "vapausliikkeenä antiikin filosofiasta, kristillisestä etiikasta, valistuksen edistysaatteista ja sosialismin teorioista". Perspektiivejä riittää siis joka lähtöön.

Uutta ohjelmaa ei kuitenkaan kannattaisi enää rakentaa yhteiskunnan kehityksestä irralliselle retoriikalle. Miksi sanahelinällä ja sanojen merkityksen hämärtämisellä pitää yrittää luoda tekoaatteellisuutta?

Sosiaalidemokratian perusarvot vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus eivät muutu mihinkään, mutta puolueen politiikka on oikeastaan aina rakentunut markkinatalouden pohjalle.

Radikaaleimpana aikana, vuonna 1975 Jyväskylän puoluekokouksen sisäpoliittisessa julkilausumassa, jonka keskeinen valmistelija oli Paavo Lipponen ), vaadittiin pankkeja ja apteekkeja yhteiskunnan haltuun, mutta silloinkaan markkinataloutta ei sinänsä asetettu kyseenalaiseksi.

Sdp haluaa silti ohjata markkinataloutta hyödyttämään koko yhteiskuntaa. Puolue sanoo markkinataloudelle kyllä, mutta markkinayhteiskunnalle ei. Vapaa kettu vapaassa kanatarhassa ei ole sosiaalidemokratian malli markkinataloudelle.

Periaateohjelmavaliokunnan puheenjohtajana toimii Kalevi Sorsa, ja hän jos kukaan ansaitsee tuon kunniatehtävän. Sorsa on Sdp:n 100-vuotisessa historiassa Väinö Tannerin jälkeen keskeisin henkilö. Suomalainen hyvinvointivaltio rakennettiin pitkälti juuri Sorsan valtakaudella 1970- ja 1980-luvuilla.

Sdp:n suurin ongelma on vanheneva ikärakenne. Puoluetta johtaa 58-vuotias Lipponen ja puoluekokousedustajien keski-ikäkin on jo 50 vuotta.

Seuraavassa puoluekokouksessa kolmen vuoden kuluttua demareilla on edessään suuri remontti. Varapuheenjohtaja Liisa Jaakonsaaren ), 54, vaihtuminen Säde Tahvanaiseen ), 26, on siihen nähden vasta pelkkää kosmetiikkaa.
Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.