Pääkirjoitus

Juhani Heimosen Rivien välistä -kolumni 27.5.1999:
Saaristovisiitti avartaa

Kaksisataa viisikymmentä kaksi askelmaa ja parit rautatikkaat päälle. Ne kivuttuaan matkamies on pohjoismaiden korkeimman majakan, Bengtskärin huipulla.

Kokemus on kuin suoraan Alfred Hitchcockin Vertigo-elokuvan loppukohtauksesta: rannattoman meren ja pyörryttävän syvyyden impressionistinen kieputus.

Suomenlahden suun aavalta lakeudelta 52 metrin korkeuteen kohoava majakka edustaa kansallisromanttista arkkitehtuuria tyypillisimmillään. Tiilistä muurattu muhkea valokolossi on päällystetty graniittilohkareille, jotka louhittiin aikanaan karun saaren omasta kallioperästä.

Bengtskärin piirustukset esiteltiin jo vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä, mutta tosi toimiin päästiin vasta kuusi vuotta myöhemmin.

Merenkulkijat olivat kauan vaatineet majakan rakentamista Hangon ja Utön välille erityisesti talviliikenteen turvallisuuden parantamiseksi.

Runsaan sadan kilometrin etappi karikkoisilla vesillä oli koitunut liian monen kohtaloksi.

Tarvittiin kuitenkin vielä yksi traaginen muistutus. Se saatiin uudenvuoden päivänä 1905, kun matkustaja-alus Helsingfors haaksirikkoutui. Matkustajat pelastettiin, mutta koko miehistö menehtyi laivansa mukana.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Onnettomuus pani majakka-hankkeeseen vauhtia. Uusi väylän vartija valmistui ennätysajassa, yhdeksässä kuukaudessa.

Traagisuudet eivät kuitenkaan loppuneet tähän. Jatkosodan sytyttyä kesällä 1941 Bengtskärissä käytiin lyhyt, mutta verinen taistelu majakan kohtalosta.

Venäläisten hyökkääjien tappioon päättynyt yhteenotto on dokumentoituna autenttisin valokuvin kivilinnan ensimmäisen kerroksen näyttelytilassa.

Toinen muistutus lähes kuuden vuosikymmenen takaisista tapahtumista on piskuisen majakkakappelin seinässä.

Se on koruton graniittilaatta, johon on uurrettu 28 taistelussa kaatuneen suomalaispuolustajan nimet.

Sodan kokemusten ja majakan automatisointia seuranneen alennustilan jälkeen Bengtskär elää kolmatta elämäänsä.

Turun yliopiston teettämän peruskorjauksen ansiosta siitä on tullut saaristoturismin eksoottinen vetonaula.

Pysyvine ja vaihtuvine näyttelyineen, posteineen, kahviloineen ja museoineen sekä majoitus- ja kokoustiloineen Bengtskär on lajissaan ainutlaatuinen.

Majakkaluoto on äärimmäisen karu ja kallioisten rantojensa vuoksi vaikeasti lähestyttävä, mikä vain lisää sen alkukantaista tenhovoimaa.

Kilpailijoiden näkökulmasta parasta Bengtskärissä on tietysti se, että sinne päästäkseen on kuljettava läpi koko sisemmän saariston.

Visiitti Kemiönsaarten ja Hiittisten saariston kautta Suomen aluevesirajan tuntumaan avartaa kummasti maakravun näkökulmaa.

Turistibrosyyri tarjoilee karttaa"Saariston loistoreitistä". Sen tukipisteitä ovat Kasnäsin luontokeskus Sinisimpukka, Rosalan Viikinkikylä ja Hiittisten kirkko.

Rosalan vierassatamaan rantautuessa ymmärtää, miksi saarta kutsutaan leikillisesti "Wilsonlandiksi". Nimeen törmää lievästi sanoen joka askeleella.

On Wilson handelia, Wilson serviceä, Wilson marinia aivan kuin enteilemässä lähestyvää energiapuhuria, kaikkien tuntemaa Paula Wilsonia .

Kun rouva Wilson esittelee kylässään viikinkiaikaista helgakappelia, riimukiviä ja uhrialttareita, välillä vanhoja rukouksia ja runoja lausuen, kuulijan mielen valtaa historiallinen hartaus.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Sellaisessa liikutuksen tilassa arkeologisesti aidon ja rekonstruoidun välinen ero hälvenee maallikon silmissä helposti huomaamattomiin.

Keskustelu saariston kantaväestön kanssa pudottaa vieraan nopeasti maan pinnalle.

Kaikki ei ole lainkaan niin hyvin kuin näyttää. Tyytymättömiä ollaan etenkin yhteiskunnan peruspalvelujen heikkenemiseen.

Moittiva sormi tuntuu osoittavan erityisesti saarelaisten omaa edustajaa vallan kabineteissa, Jan-Erik Enestamia. Hän ei ole riittävästi valvonut kotikontunsa etuja, päin vastoin, väitetään.

Esimerkiksi poliisitoimi kärsi pahimmat takaiskut juuri Enestamin sisäministerikaudella.

Vaikka sama västanfjärdiläinen on nyt puolustusministerinä, saaristossa jaksetaan uskoa Örön ja muiden linnakesaarten kehittämiseen. Ai miksikö.

No kun kenraalien seurassa Enestam ottaa kuulemma aina asennon.