Pääkirjoitus

Suomi 1949 -kolumni
Veli Junttila:
Naantalissa levotonta

"Turkulaisnuoriso häiritsee kaupungin rauhaa", otsikoi Turun Sanomat reportaasinsa Naantalista sunnuntaina 5. kesäkuuta 1949. Tämä oli ainoa asia, josta komisario Matti Sutisella oli järjestyksen suhteen huomauttamista: "turkulainen nuorisoväki pitää tavattoman kovaa melua ja aiheuttaa muutakin epäjärjestystä lauantai- ja sunnuntai-iltaisin Turkuun palatessaan ja kaupungin läpi liikkuessaan".

Nuoriso ei kuitenkaan kovasti ryypännyt päätellen siitä, että juopumustapauksia oli ollut alkuvuoden 1949 aikana vain 48. Kun Tupavuoren työmaa oli käynnissä 1947 oli juopumistapauksia 374 ja 279 tapausta vuonna 1948.

Kirjoituksesta ei ilmene minkä ikäluokan nuoria moite koski. Turun kansakouluista oli jo työ pääosin päättynyt ja monet koululaiset lähteneet kesäkuun alussa maalle. Todistukset tosin jaettiin vasta 7. kesäkuuta, mutta päättäjäisiin ei ollut pakko tulla.

Naantalilla pyyhki tuohon aikaan hyvin ainakin väkiluvun kasvusta päätellen. Väkeä oli 1 900 henkeä eli määrä oli yli kaksinkertaistunut vuodesta 1940.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Naantali oli reportaasin mukaan kuitenkin kaupunki, "jossa ei ole kivettyjä katuja eikä vesijohtoa". Kaupunginjohtaja Lasse Kangas kertoi viime mainitun ongelman syyksi sen, että sopivan vedenottamon hankkiminen on vaikeaa.

Naantalissa suunniteltiin tuohon aikaan suuren tullikamarin rakentamista. Lasten parhaaksi kaupunki puuhasi rakennusta, johon tulee neuvola, lastentarha, lastenseimi sekä henkilökunnan asuntola.

Kylpylävieraita ei ollut tuohon aikaan juuri saapunut. Naantalin kaupungin kylpylaitos toimi vain ajalla 16.6.-27.8.

Helluntain 1949 aikaan Turussa oli ennen näkemätön vilske. Kaupungissa vieraili Turun Sanomien saaman tiedon mukaan noin 4 000 henkeä, erilaisina retkikuntina itse kaupunkiin tai sen läpi saaristoon. Mukana oli osanottajia Auran suurissa kisoissa, Zoo-sirkuksessa ja nähtävyyksiin tutustumassa. Lähinnä linnaan, Tuomiokirkkoon ja käsitysläismuseoon oli ryhminä tullut mm. kunnantyöntekijöitä, konelatojia, liikeväkeä ja raittiusväkeä kaikkialta Suomesta.

Helsingin suunnalta oli tullut ylimääräinen juna ja turistitulvaa vei takaisin Helsinkiin viisi ylimääräistä bussia.

Kesän 1949 alussa oli pahin työttömyys Turussa sivuutettu ja työttömyystyöt lopetettiin kesäkuun aikana. Maatalous oli työllistänyt väkeä hyvin, ja rakennustöiden sekä metsätöiden odotettiin vilkastuvan.

Hevosille ja hevosmiehille ei enää tahtonut löytyä töitä, sillä moottoriajoneuvot ja koneiden käyttö olivat jo yleistyneet.

Työttömyystöitä lopeteltiin keväällä Turun katutöiden lisäksi yliopiston kirjaston louhimatöissä ja Ruskon lentokentällä, jossa oli parhaaseen aikaan ollut 500 turkulaista miestä.

Turun työvoimatoimiston kortistossa oli puolen vuoden aikana kiertänyt parituhatta henkeä. Työvoimatoimistosta kerrottiin, että kortistossa oli myös kolmisensataa "pinnaria", jotka eivät halunneet työtä, vaan työttömyysavustuksen. Kevääseen tultaessa oli tilanteeseen tartuttu työpaikkojen lisääntyessä: sillä "sen joka ei työtä tee, ei pidä syömäänkään", kirjoitti TS ankarasti Arvo Kaarnen haastatteluna. Kaarne oli kaupungin työasiainlautakunnan toimistonhoitaja-sihteeri.

Työkurista puhuttiin paljon tuohon aikaan. TS:n uutisen mukaan varsinkin tilapäinen työvoima oli huonossa huudossa. Esimerkiksi kun Barkerin puuvillatehtaalle lähetettiin työvoimatoimistosta työväkeä, 10 prosenttia ei tullut koskaan perille, 25 prosenttia lopetti työskentelynsä heti ja vain 55 prosenttia jatkoi työtään toistaiseksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Myös oli havaittu, että Barkerin osastoilla joilla on vakinaista työväkeä, rokulipäiviä on vähän. Osastoilla, joilla oli paljon tilapäisiä työntekijöitä, maanantai ja lauantai olivat hyvin yleisiä rokulipäiviä.

Samanlaisia kokemuksia oli Littoisten Verkatehtaalta ja Chrichton-Vulcanilta. Oli myös havaittu, että naisilla oli tarve lähteä lauantaina kotitöiden tai vain kauniin kesän takia töistä kesken päivän. Turun Verkatehtaalla oli pantu merkille, että nuorten naimattomien naisten piti joskus lähteä lauantaina ennen aikojaan kotiin - valmistautumaan tanssiaisiin ja muihin illan rientoihin.

Kaikilla em. tehtailla oli yleinen havainto se, että uudelleenjärjestelyjen tullen poissaolot vähenivät "kalossinkuvan" pelossa.
Kirjoittaja on Turun Sanomien toimittaja.