Pääkirjoitus

Veli Junttilan Suomi 1949 -kolumni:
Risto Ryti vapaaksi

Suomen sotasyyllisyystragedia saavutti yhden päätepisteen kun valtioneuvosto 19.5. 1949 vapautti viimeisen vangin, entisen presidentin Risto Rytin.

Ratkaisun takana oli tietysti presidentti J.K. Paasikivi, joka otti ulkopoliittisen riskin tietäen Neuvostoliiton ärähtävän. Niin tapahtuikin, mutta ei sen pahempaa.

Vapautuksen perusteena olivat lääkärien lausunnot. Rytille oli pian rauhanteon jälkeen lokakuussa 1944 tehty suuri leikkaus. Vatsalaukusta oli kaksi kolmasosaa jouduttu poistamaan kasvaimen takia.

Vaiva uusiutui syksyllä 1948 ja kääntyi niin pahaksi, että se katsottiin parantumattomaksi. Tutkimukset tehtiin Kivelän sairaalassa, johon Ryti oli siirretty 23.10. 1948. Presidentti kärsi kovista kivuista ja ei pystynyt nauttimaan kiinteää ravintoa; nestemäisen ravinnon nauttiminenkin tuotti vaikeuksia.

Rytin vapauttamista oli viimeksi puoltanut korkein oikeuskin. Laaja rintama entisen presidentin puolesta esiintyi syyskuussa 1948. Vapauttamista esittivät tuolloin maalaisliiton, Sdp:n, kokoomuksen, Rkp:n ja edistyksen eduskuntaryhmät.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Rytin vankeus olisi - ilman sairautta - voinut jatkua vielä vuoteen 1951, jolloin puolet vankilatuomiosta olisi kärsitty.

Armahdusasiaakaan ei voitu päättää ilman lehmänkauppoja. Tutkija Jukka Tarkan )mukaan sosiaalidemokraatit olivat kytkeneet Rytin vapauttamisen Väinö Tannerin armahdukseen. Ehdonalaiseen aikaisemmin vapautunut sotasyyllinen Tanner haluttiin valita Elannon hallituksen puheenjohtajaksi, mutta se käynyt päinsä koska Tannerilta puuttui vielä kansalaisluottamus.

Niinpä Paasikivi Rytin armahtaessaan päätti - julkisuudelta piilossa - että myös Edvin Linkomies, T.M. Kivimäki, Väinö Tanner ja J.W. Rangell armahdetaan jäljellä olevista tuomioista.

Paasikivi oli arvannut oikein venäläisten reaktion. Esimerkiksi Pravda kohdisti pääpropagandansa Tanneria vastaan; valmistuihan Tanner täysissä voimissaan jatkamaan poliittista toimintaansa ja kommunismin vastaista työtään. Tannerin paluuta järjestötyöhön Pravda vertasi: "Niin kuin koira palaa oksennuksensa luokse"...

Suomettumisen ja yya:n vuosina oli Suomessa julkinen salaisuus, että joitakin valta- ja kantateitä rakennettiin myös venäläisten strategisia tarpeita silmälläpitäen.

Kommunistit näkivät tiehankkeiden keväällä 1949 päin vastoin palvelevan amerikkalaisten etuja. Kommunistit nostivat Hertta Kuusisen johdolla kovan hälyn "strategisista maanteistä", jotka saattaisivat palvella Yhdysvaltain etuja.

Kansandemokraatit tekivät asiasta eduskunnalle seuraavan kysymyksen: "Onko hallituksen tiedossa, että Suomen edustajia on osallistunut Genevessä tai muualla vuoden 1949 aikana pidettyihin tiekonferensseihin, joissa Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen johdolla on tehty suunnitelmia ja sopimuksia yleiseurooppalaisen tieverkoston rakentamiseksi, ja jos on, niin miksi hallitus ei näistä seikoista antanut selvitystä eduskunnalle."

Hallituksen vastauksessa 20.5. 1949 ulkoministeri Carl Enckell kertoi, että YK:n alainen Euroopan taloudellinen komissio on - Euroopan taloudellisen elvyttämiseen liittyen - käsitellyt kuljetuskysymyksiä ja pohtinut siinä yhteydessä myös tiekysymyksiä. Suomi ei ole osallistunut tieasioita käsitelleisiin kokouksiin.

Suomi on kuitenkin - jatkoi ulkoministeri - lähettänyt komissiolle korjattuja ja täydennettyjä karttoja, joissa on ilmoitettu Suomen tärkeimmät kansainväliset valtatiet.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Suomen käsityksen mukaan tärkeimmät kansainväliset valtatiet olivat: Tornio-Kilpisjärvi-(Skibotn) ja Tornio-Vaasa-Tampere-Helsinki sekä Turku-Helsinki-(Viipuri).

Komission toimesta oli laadittu luonnos Euroopan kansainväliseksi tieverkostoksi. Siinä oli 18 valtamaantiereittiä. Suomen osalta siinä olivat yhteydet: Turku-Helsinki-Lappeenranta-(Viipuri), Helsinki-Vaasa-Tornio-Karesuvanto-(Skibotn) ja Tornio-Rovaniemi-Virtaniemi.

Ulkoministeri Enckell kiisti monta kertaa, että Suomi olisi osallistunut em. tiehankkeita koskeviin kokouksiin. Samoin hän kiisti asiaa koskevat lehtitiedot, mm. Novoje Vremjan osalta. - Suomella ei ole myöskään tietoa siitä, että Yhdysvallat olisi osoittanut kiinnostusta Suomen tieoloja kohtaan, ulkoministeri ilmoitti.

Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.