Pääkirjoitus

Päivän pistot -kolumni
Aimo Massinen:
Älyköt Peppe ja Jacke

Muinoin oli tapana sanoa, että jos Jumala antaa viran, se antaa samalla myös järjen hoitaa annettu tehtävä. Joskus on ollut vähän vaikea yhtyä tuohon väitteeseen.

Minusta paljon osuvampi on Kotimaa-lehden päätoimittajan Jaakko Eleniuksen tulkinta Martti Lutherin karusta kannasta, jonka mukaan parempi jumalaton mutta viisas hallitsija kuin hurskas ja tyhmä hallitsija.

Sdp:n presidenttikilvassa mukana olevien hurskauden astetta en tarkkaan tunne, mutta tyhmiä he eivät ainakaan ole. Tarja Halosella, Pertti Paasiolla ja Jacob Södermanilla äly säihkyy niin että se haittaa joskus jopa poliittista urakehitystä.

Kyynisin älykköjoukosta on Söderman, joka itse asiassa Sdp:n presidenttipelin avasi. Hän ilmoitti yllättäen haastavansa tarvittaessa jopa istuvan presidentin.

Monet kysyvätkin, mikä sai Jacken lähtemään tällaiseen leikkiin mukaan. Onhan kysymyksessä mies, joka vielä taannoin ehdotti presidentinviran lakkauttamista tarpeettomana.

Tosin sekin lausahdus oli södermanilaista sarkasmia. Itse asiassa oikeusministeri Jacob Söderman vuoden 1971 lokakuussa Karkkilassa pitämässään puheessa tarkoitti vain tarpeettoman vallan riisumista presidentiltä. Presidenttiä ei tarvita varsinkaan hallituksen muodostamisessa, mihin uusi perustuslaki nyt tähtääkin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kansan Uutisten haastattelussa Söderman sanoi, että esivaaliehdokkuus tarjosi hänelle mahdollisuuden muokata presidentti-instituutiota uusissa oloissa.

Oikeusasiamiehenä hän on tottunut "pitämään herroja silmällä" ja puolustaa kansalaisia. Samantapaisen roolin hän näkee tasavallan presidentilläkin.

Södermanin mielestä presidentin tulee antaa myös hyvin valmisteltuja kannanottoja ihmisiä askarruttaviin kysymyksiin.

Söderman ei viihdy kauan yhdessä tehtävässä, mutta kaikki lukuisat korkeat virkansa hän on hoitanut kunnialla. Euroopan parlamentin ensimmäisenä oikeusasiamiehenäkin hän on saanut kiitosta laidasta laitaan.

Itse asiassa huonoimmin Jacken hahmoon istui aikanaan kansanedustajan homma. Hänen oli vaikea osata suhtautua tyhmien ihmisten loputtomaan narinaan.

Puoluepolitikointikin kyllästytti Södermania usein. Tätä taustaa vasten syntyi myös hänen legendaarinen lausuntonsa kaunista saaristoa ilta-auringossa katsellessaan, ettei tuo näkymä ole ainakaan minkään kunnallisjärjestön aikaansaama.

Samaan sarjaan menee Jacken uhkaus, että joskus hän tekee vielä väitöskirjan aiheesta "vittuilu luokkataistelun välineenä". Tuollainen ei ole oikein presidentillistä puhetta, mutta tuskinpa todellista presidentiksi tulemisen vaaraa hänellä onkaan. Sitä paitsi Södermania on vaikea kuvitella maatalousnäyttelyiden avaajana.

Presidentiksi pyrkivä Pertti Paasio on älyltään ja huumorintajultaan Södermanin kaliberia, mutta Peppe viihtyy tuulipukukansan parissa paremmin.

Kuuluisalla työväentalonenällään hän koettaa aistia ihmisten aitoa arkea. Demokratiassa kosketus kansaan onkin poliitikolle arvokkainta.

EU:n parlamentin jättävä Peppe uhkasi pyrkiä enää vain oman puolueosastonsa sihteeriksi tai ryhtyä korkeintaan kirjoittamaan nimimerkillä "joukko huolestuneita jalankulkijoita", mutta veri veti sittenkin presidenttikilpaan. Kun Rafu-isä uhrautui 1962 presidenttiehdokkaaksi, niin miksei Pertti-poikakin.

Peppellä on pitkä ja ansiokas ura takanaan, mitä on vain kirkastanut inhimillinen kompurointi joissakin käänteissä.

Mitä siitä, jos kengät ovat joskus eri paria tai frakki menee kiireessä väärinpäin, elämäähän se vain on. Tuskin puheen takkuilukaan enää monia häiritsee.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Sdp:n puheenjohtajapelissä nöyryytetyn Paasion kunnia on palautettu. Hän tulee saamaan esivaalissa enemmän ääniä kuin mielipidemittaukset nyt osoittavat. Peppe ei silti liene niin presidentillinen hahmo, että hänestä voisi tulla Sdp:n presidenttiehdokas.

Paasion ja Södermanin esivaaliehdokkuus takaa kuitenkin sen, että presidentinvaalista tuli Sdp:n kannalta kansanvaltainen ja uskottava koitos. Varsinkin Tarja Halonen saa olla kovasti kiitollinen näille Sdp:n älykköpojille.

P.S. Remonttiryhmän Risto Kuismasta tuli odotetusti puolueensa presidenttiehdokas - tosin vasta äänestyksen jälkeen. Vastaan äänestäneet tietenkin erotettiin puolueesta.

Kuisma on pyrkinyt milloin mihinkin, mm. Sdp:n ja SAK:n puheenjohtajaksi. Oikeastaan ainoa yllätys oli, ettei hän taannoin pyrkinyt arkkipiispaksi.
Kirjoittaja on Turun Sanomien päätoimittaja.