Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 8.5.1999:
Viimeisetkin esteet raivattu
pois Agenda 2000:n tieltä

Viimeinenkin este Agenda 2000 tieltä poistui torstaina, kun EU:n parlamentti antoi siunauksensa tälle keskeiselle uudistukselle juuri ennen hajaantumistaan.

Agenda 2000 -ohjelmalla unioni valmistautuu tulevaan itälaajenemiseen varmistamalla, ettei EU:n budjetti paisu tolkuttomasti, kun osa itäisen Euroopan valtioista liittyy jäseneksi tulevalla vuosituhannella.

Toinen syy, joka pakotti kiirehtimään uudistusta, on valmistautuminen Maailman kauppajärjestön WTO:n marraskuussa alkavalle neuvottelukierrokselle, jossa vedetään maailmankaupan suuntalinjoja alkavalle vuosituhannelle. Unionin on karsittava ylituotantoaan ja sopeutettava maataloutensa maailmanmarkkinahintoihin.

Agenda 2000 -uudistuksen tie on ollut myrskyinen ja vaikea alusta loppuun. Kiistaa on käyty etenkin unionin nettomaksajien ja nettosaajien välillä. Suurimmat nettomaksajat, kuten Saksa, ovat pyrkineet saamaan supistuksia maksuosuuksiinsa nettosaajien, kuten Ranskan, vastustaessa kaikkia saavutettujen etujen menetyksiä.

Maatalousministereiden työllä ja tuskalla neuvottelema kompromissi hyväksyttiin lopulta maaliskuun huippukokouksessa Berliinissä, mutta lopulliseksi sinetiksi vaadittiin vielä parlamentin hyväksyminen. Sekään ei tullut automaattisesti, vaan osa edustajista olisi halunnut lähettää koko esityksen takaisin valiokuntaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Pienten muutosten jälkeen parlamentin käsittelystä tuli paketti, jota voidaan pitää varsin siedettävänä kompromissina. Suomen neuvottelijat, jotka pelkäsivät loppuun asti saavutetun sovun kariutumista, voivat hengähtää helpotuksesta. Suomalaisviljelijät saavat hakemansa täydet korvaukset maataloustuotteiden tulevista hinnanalennuksista.

Helpottunut on epäilemättä myös Saksa, joka oli ilmoittanut kunnia-asiakseen, että Agenda 2000 saadaan valmiiksi sen puheenjohtajakaudella.

Rohkaisevaa unionin tulevaisuuden kannalta oli, että loppuvaiheessa rahoitusraameista neuvoteltaessa yhteistyö EU:n eri elinten kesken sujui joustavasti. Ministerineuvosto, komissio sekä parlamentti rakensivat yhdessä kokonaisuuden, jossa jokainen osapuoli oli valmis tinkimään vaatimuksistaan.

Halutessaan parlamentti olisi pystynyt kasvattamaan unionin budjettia lähes 200 miljardilla markalla, joka olisi tuntunut myös suomalaisten veronmaksajien kukkaroissa. Parlamentti pystyi kuitenkin toimimaan kurinalaisesti hyväksyessään raamit unionin rahankäytölle seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi.