Aimo Massisen Päivän pistot -kolumni:
Sananvapausvaltuutettu
Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari siteerasi valtiopäivien avajaisissa Keskisuomalaisen lukija-asiamiestä Kalevi Kivistöä, että "jos kansalaiset eivät luota sen enempää poliitikkoihin kuin toimittajiinkaan, demokratia voi ajautua kriisiin". "Tämän vuoksi luottamuksen palauttaminen sekä politiikkaan että tiedotusvälineisiin on molempien yhteinen haaste ja tehtävä."
Politiikka ei todellakaan ole erityisessä suosiossa ja kansalaisten usko äänestämisen merkitykseen on laskenut, mutta saisiko kysyä, missä epäluottamus mediaa kohtaan näkyy? Sanomalehtien levikithän ovat hyvässä nousussa ja sähköisiä viestimiäkin seurataan enemmän kuin koskaan aikaisemmin!
Epäluottamusta mediaan kokevat enemmän päättäjät kuin tavalliset kansalaiset. Muutamat eduskunnasta pudonneet, poissaolotilastojen uutisoinnista suivaantuneet kansanedustajat puuhaavat nyt esimerkiksi kanteluita Julkisen sanan neuvostoon (JSN).
Presidentinvaalien häviäjä Paavo Väyrynen on aina syyttänyt kaikista vastoinkäymisistään "mediapeliä". On paljon helpompi syyttää tiedotusvälineitä kuin katsoa edes joskus omaan peiliin.
Median monenkirjavaa joukkoa voidaan toki perustellusti arvostella ja mediavallan kasvusta saa olla aidosti huolissaan, mutta tosiasia on, että kansalaiset kääntyvät nykyään ongelmissaan mieluummin median kuin poliitikkojen puoleen.
Mediaan kiukustuneita löytyy kulttuuri- ja tiedepuolellakin. Tunnetuin heistä lienee professori Heikki Ylikangas, joka on vuosien varrella käynyt sotaa erityisesti Ilkka-lehden, mutta myös Uuden Suomen, Kanava-lehden ja monen muun tiedotusvälineen kanssa.
Nyt Ylikangas on kirjoittanut teoksen "Väkivallasta sanan valtaan" ), jonka pontimena näyttää olevan enemmän hyökkäys tiedotusvälineiden valtaa vastaan kuin varsinaisesti lähtökohtana ollut historian kirjoitus.
Teos huipentuu vaatimukseen sananvapausvaltuutetusta. Kun meillä on ulkomaalaisvaltuutettu, tasa-arvovaltuutettu, tietosuojavaltuutettu ja kuluttaja-asiamies, Ylikankaan mielestä tarvittaisiin sananvapausvaltuutettu puolustamaan todellista sananvapautta toimittajien mielipidevallalta.
Ylikankaan mielestä nykyinen painovapauslaki ei takaa sananvapautta, koska esimerkiksi vastineen julkaisukelpoisuudesta päättää toimitus itse. Vastine ei saa olla rikollinen eikä loukkaava, minkä tulkinta jää nykylain mukaan viime kädessä vastaavalle päätoimittajalle.
Professorin mielestä toimittaja ei saisi olla poliisi, tuomari ja pyöveli omassa asiassaan, vaan tulkinta pitäisi jättää esimerkiksi riidanalaisen vastineoikeuden osalta ulkopuoliselle. Yleisen tuomioistuimen hitauden takia hän ehdottaa uudeksi oikeudelliseksi elimeksi sananvapausvaltuutettua, jonka päätöksestä voisi tarvittaessa vielä vedota sananvapaustuomioistuimeen tai yleiseen alioikeuteen.
Professori Ylikangas päätyy siihen, että "sananvapautta rajoittaa tällä hetkellä eniten rajoittamaton sananvapaus".
"Median vahvin uhkaaja on media itse, mutta se ei valitettavasti uhkaa vain itseään. Se uhkaa välillisesti ja mutkan kautta myös demokratiaa. Eli ennuste on murheellisen heikko. Joko meidät jyrää media tai sen yhtynyt vastavoima," hän julistaa.
Katkeran tuntuista tekstiä. Ehkä sitä on siivittänyt viimeisimmät kokemukset Kari Hokkasen päätoimittaman Ilkka-lehden kanssa, jota ei lueta kuuluvaksi journalismin aateliin, vaan pikemminkin puoluepolitikoinnin päämajaksi.
Toisaalta kun Ylikangas on joutunut törmäyskurssille yhden jos toisenkin median kanssa, voisi pieni itsekritiikkikin olla paikallaan.
Journalismi ei ole ongelmatonta eikä hyvää lehtimiestapaa valitettavasti muisteta aina kunnioittaa, mutta sananvapausvaltuutettu ei pulmia ratkaisisi. Kun meillä jo on hyvin toiminut JSN ja yleiset tuomioistuimet, uudet oikeudelliset elimet tuntuvat tarpeettomilta. Kuvitelma nopeasta, kaikkia tyydyttävästä sananvapausvaltuutetusta on pelkkää illuusiota.
Suomessa sananvapaus toteutuu sittenkin pääosiltaan melko hyvin. Se kestää vertailun mihin muuhun maahan tahansa.
Mitä tulee vastineoikeuteen, paljon suurempi ongelma se on esimerkiksi kirjallisuudessa kuin lehdistössä. Kun professori Heikki Ylikangas hyökkää tuoreessa kirjassaan nimeltä mainittuja lehtimiehiä vastaan, mihin he kiikuttavat vastineensa saadakseen saman levikin omille näkökannoilleen?
Kirjoittaja on Turun Sanomien päätoimittaja.
