Pääkirjoitus 9.4. 1999:
Lipponen päätti pysyä tutuilla
ja turvallisilla vesillä
Hallitustunnustelija Paavo Lipposta ei voi syyttää ainakaan liiallisesta yllätyksellisyydestä. Lipponen päätti pysyä tutuilla ja turvallisilla vesillä, kun hän kertoi presidentti Martti Ahtisaarelle haluavansa rakentaa uuden hallituksensa täsmälleen vanhalle pohjalle.
Tässä vaiheessa hallitukseen ovat siis menossa sosiaalidemokraattien lisäksi, kokoomus, vasemmistoliitto, vihreät ja kestohallituspuolue RKP. Valintaansa Lipponen perusteli käydyillä ohjelmallisilla keskusteluilla sekä vaalituloksella.
Lipposen mukaan kaiken lähtökohta on siinä, miten voidaan muodostaa yhteistyökykyinen enemmistöhallitus. Tällä perusteella yhteistyökyvyttömiksi leimatut puolueet keskusta ja kristilliset eivät salanneet pettymystään. Kumpikin puolue katsoo kuuluvansa vaalien voittajiin ja olisi halunnut tietenkin tämän seikan tulostuvan ministerinpaikkoina.
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja arvioi, etteivät vaaleissa puhaltaneet tuulet näy Lipposen päätöksessä ja että hallitustunnustelijan pyytämät vastaukset keskeisiin kysymyksiin heitettiin romukoppaan. Keskustassa arvellaankin hallitusratkaisun syntyneen jo pari kuukautta sitten.
SDP ei edelleenkään näytä luottavan keskustaan. On puhuttu paljon Ahon ja Lipposen luonteiden yhteensopimattomuudesta. Ilmeisesti ongelma on kuitenkin laajempi.
Suhteellisesti hyvän vaalituloksen kuitannut kristillinen liitto katsoo puolueen konservatiivisuuden olleen esteenä hallitukseen pääsylle. Puolue arvioikin, ettei vaalien tuloksella näytä olevan juuri minkäänlaista merkitystä.
Ulkopuolelle jätettyjen turhautuminen on ymmärrettävää, koska opposition rooli on muuttunut ratkaisevasti. Kun Suomessa 1990-luvun alussa siirryttiin enemmistöparlamentarismiin poistuivat määrävähemmistösäännökset. Tämä antoi enemmistöhallituksille mahdollisuuden ajaa suunnitelmansa läpi oppositiosta välittämättä. Oppositiolla ei ole mitään mahdollisuutta horjuttaa laajapohjaisen hallituksen asemaa.
Lipponen itse perusteli keskustan ulos jättämistä ohjelmallisilla kysymyksillä, jotka liittyvät sosiaaliturvaan, sosiaalivakuutukseen ja työelämään. Lipposen mukaan huomioon on otettu se keskustelu, jota näistä kysymyksistä on viime aikoina käyty. Tämä lienee viittaus siihen, että keskustan vastaukset Lipposelle eivät sittenkään olleet yhtäpitäviä puolueen edustajien aiempien lausuntojen kanssa.
Uudenkin hallituksen tärkeimmäksi tavoitteeksi Lipponen näyttää nostavan työllisyyden parantamisen, josta hallitukseen menossa olevien puolueiden on tietysti helppo olla yhtä mieltä.
On kuitenkin muistettava, että varsinaiset hallitusneuvottelut alkavat vasta nyt. Tietyt asiakysymykset saattavat pudottaa vielä jonkin puolueen pois. Esimerkiksi vihreille on ydinvoima hyvin herkkä asia. Hankausta voi aiheuttaa myös se, että vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on nyt paljon radikaalimpi kuin parlamentin edellisessä kokoonpanossa.
Ensi torstaihin mennessä näistäkin asioista tiedetään enemmän. Todennäköisesti uusi hallitus kuitenkin syntyy Lipposen kaavailemalle pohjalle. Tätä päämäärää tukee myös presidentti Ahtisaaren väljä toimeksianto. Näin pystytään takaamaan tulevan hallituksen eurolinja, joka on osoittautunut monin mittarein mitattuna menestykselliseksi Suomelle.
