Metsänhoitoyhdistystä tarvitaan

Arkistokuvan yritys ei liity juttuun. TS/Timo Jakonen
Arkistokuvan yritys ei liity juttuun. TS/Timo Jakonen

Suomessa on vireillä lukuisia muutoksia metsäpolitiikkaan. Ensimmäiseksi tehdään perustuslain edellyttämiä, lähinnä teknisiä muutoksia metsälakiin. Tosin maa- ja metsätalousministeri ehti alkuvuonna panna lausuntakierrokselle lakiluonnoksen, joka sisälsi merkittäviä uudistuksia. Virkamiestyönä hahmoteltu ehdotus sai tylyn vastaanoton.

Metsänomistajien etujärjestö MTK ilmoitti aiheellisesti, etteivät uuteen lakiin ehdotetut metsänmuokkauspakko ja tiukentuvat metsien uudistuskriteerit ole tätä päivää. Esityksessä oli muitakin metsänomistajan itsemääräämisoikeutta kaventavia pykäliä.

Onneksi maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila näyttää kallistuneen vapaamielisemmän lakiuudistuksen kannalle. Hän on ilmoittanut haluavansa metsänhoitoon vaihtoehtoja. Ne ovat tarpeen, sillä omistajien arvostukset ovat muuttuneet, eikä kaikkia miellytä sotavuosien jälkeen perinteeksi tullut avohakkuiden malli.

Metsäpolitiikan keskusteluissa on viime aikoina otettu esiin myös metsätalouden organisaatioiden asema ja rakenteet. Tulilinjalle ovat joutuneet varsinkin metsänomistajien omat metsänhoitoyhdistykset.

UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen sanoi hiljattain päättäjien metsäakatemiassa, ettei teollisuus kaipaa kontrolloivia välikäsiä metsäkauppaan. Sama ääni on metsäteollisuuden kellossa kilissyt aiemminkin. Teollisuus haluaisi ostaa puuta ilman että metsänhoitoyhdistykset avustavat kaupoissa metsänomistajia. Tämä parantaisi tuntuvasti ostajan asemaa muun muassa puun hinnoittelussa.

Teollisuus on saanut ajatuksilleen tukea hallituksesta, sillä työministeri Anni Sinnemäki on ilmoittanut haluavansa poistaa lakisääteisen metsänhoitomaksun, jonka turvin metsänhoitoyhdistykset tuottavat metsänomistajille neuvontaa ja koulutusta. Yhdistysten epäillään rahoittavan saamallaan maksulla myös työpalveluitaan ja saavan näin kohtuuttoman kilpailuedun samoja palveluita myyviin yrityksiin nähden.

Ministeri Anttila on ilmoittanut, että metsänhoitomaksun käytön rajaus määritellään organisaatioiden uudistuksessa nykyistä täsmällisemmin. Tästä tuskin on haittaa metsänhoitoyhdistyksille. Vaikka maksutulo on toistuvasti otettu esille kilpailua rajoittavana tekijänä, se ei ole ollut keskeinen hidaste yksityisten metsäpalveluyritysten menestykselle. Monilla alueilla yritysten merkittävin työllistäjä on juuri metsänhoitoyhdistys.

Metsätalouden ongelmiin ja murrokseen pitää löytää muita ratkaisuja kuin yhdistysten ahdisteleminen. Metsäpalveluiden markkinoille mahtuu ammattitaitoisia yrittäjiä, mutta tietysti niiden kilpailuasetelma on hankala, sillä yhdistykset voivat myydä palveluitaan voittoa tuottamatta, niin sanottuun omakustannushintaan.