Nuorten esiinmarssi odottaa yhä

Jorma Hellstén (vas.), Seppo Lehtinen ja Jarmo Rosenlöf ovat pitkään toimineet Sdp:n avaintehtävissä.
Jorma Hellstén (vas.), Seppo Lehtinen ja Jarmo Rosenlöf ovat pitkään toimineet Sdp:n avaintehtävissä.

Nuoruus, raikkaus, sukupuolten välinen tasa-arvo ja vanhojen rasitteiden unohtaminen ovat olleet eräänlaisia avainsanoja puolueiden etsiessä suuntaa tämän vuosikymmenen politiikanteossa. Samoilla periaatteilla puolueet ovat uusineet myös johtoporrastaan.

Se mikä valtakunnan tasolla on toteutunut, ei enää yhtä hyvin pädekään alueellisesti eikä paikallisesti. Etenkin vasemmistopuolueilla, jotka muutama vuosikymmen sitten toivottivat nuoren sukupolven avosylin tervetulleeksi aina korkeimpiin tehtäviin saakka, on ollut vaikeuksia löytää uusia kykyjä paikallispolitiikan avainpaikoille.

Turku käy hyvästä esimerkistä. Sdp:n tärkeimmät luottamuspaikat – kunnallisjärjestön, valtuustoryhmän ja valtuuston puheenjohtajuudet – ovat tiukasti yli 60-vuotiaiden, politiikassa toki ansioituneiden vaikuttajien käsissä. Myös Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja on eläkeiässä.

Politiikassa tarvitaan monenikäisiä osaajia. Ilman veteraanien kokemusta perspektiivi jää vajaaksi. Mutta ilman uutta vaikuttajasukupolvea puolueiden viesti ei tavoita uusia äänestäjiä. Tämän ovat molemmat vasemmistopuolueet saanet tuta niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin. Kokoomus ja vihreät ovat vedonneet nuoriin muita tehokkaammin.

Veteraanivaikuttaja, ministeri Pertti Paasio ei enää viime kunnallisvaaleissa asettunut ehdolle. Paasiomaisen perustelun mukaan ”on parempi, että paleontologisen ja kampakeraamisen ajan edustajat väistyvät ja antavat tilaa nuoremmille”. Kaikki eivät osanneet tunnistaa huumoriin piilotettua piikkiä.

Nyt Paasio kummeksuu Seppo Lehtisen halua jatkaa vielä ensi vuoden kaupunginhallituksessa. Eduskuntavaalikampanjaa käynnistelevä Lehtinen on jäämässä syrjään kunnallisjärjestön puheenjohtajuudesta. Sdp:n järjestökäytännön mukaan kaupunginhallituspaikka kuuluu kunnallisjärjestön puheenjohtajalle. Vuoden 2011 alussa Lehtinen perii valtuuston puheenjohtajuuden Jukka Mikkolalta.

Paasio ei tällä kertaa perustele kantaansa esihistorialla, vaan kunnallisjärjestön säännöillä. Uusien tuulien tarpeellakin voisi perustella.

Sdp:n kunnallisjärjestökäytäntöä, jossa valtuustoryhmä on käskyläisen roolissa, on usein kummasteltu.

Itse nuorena valtaan tullut järjestösukupolvi pitää tiukasti kiinni kokemuksen kartuttamasta luottamuspaikkajaosta ja ehdokasasettelusta. Siinä uusille vaikuttajille on niukalti tilaa.

Silloin kun tarjontaa nuorista ehdokkaista on ollut, jaossa on ollut takarivin paikkoja. Lopputuloksena voi olla noidankehä, jossa luottamuksen puute vähentää nuorten kykyjen halukkuutta osallistua kunnallispolitiikkaan.

Samalla paikallispolitiikka uhkaa pysähtyä vuosikymmenten takaisiin juoksuhautoihin, vaikka esimerkiksi suurimman puolueen asemaa hallussa pitävässä kokoomuksessa johtajasukupolvi on moneen kertaan vaihtunut.