Kulurasitus tasattava

Suomalaiset ovat olleet muovikorttirahan käyttäjinä edelläkävijöitä Euroopassa. Koko euroalueen kattava pankki- ja luottokorttiuudistus uhkaa kuitenkin muuttaa suhtautumisen kertaheitolla. Sepa-järjestelmä herättää tyytymättömyyttä sekä yrittäjissä että kuluttajissa.

Kansalliset luottokortit korvaavaan Sepaan (Single Euro Payments Area) on määrä siirtyä yhteisvaluutta euroa käyttävissä EU-maissa ensi vuoden loppuun mennessä. Järjestelmän edut ovat ilmeiset.

Uusilla debit- ja credit-korteilla voi nostaa käteistä rahaa lähes kaikkialla Euroopassa. Maksuliikenne tasa-arvoistuu, kun valtiorajat ylittävä siirto hinnoitellaan samoin kuin kotimaahan menevä. Sepalla hoituvat käteisnoston ohella niin tilisiirrot, korttimaksut kuin suoraveloituksetkin.

Mutta ei mitään niin hyvää, ettei myös kehnoa. Sekä kuluttajia että kaupan liikeyrityksiä puistattavat uuden Sepa-järjestelmän aiheuttamat lisäkustannukset, jälkimmäisiä myös maksujärjestelmän hitaus.

Tähän asti pankki- ja luottokorttien käyttö on maksanut suomalaisille noin 25 miljoonaa euroa vuodessa. Sepaan siirtyminen tietää pahimmillaan kulujen nelinkertaistumista.

Rahan kierron hidastuminen on lisärasite, johon tehokkaaksi kehutussa maksujärjestelmässämme ei ole totuttu. Kun debit-maksu seilaa asiakkaan, pankin ja luottoyhtiön väliä jopa kymmenen päivää ennen kuin suoritus kilahtaa myyjän tilille, ei pidä ihmetellä, jos etenkin pienet yritykset altistuvat likviditeettiongelmille.

Joku tietysti korjaa rahankierrätyksen viipeistä korkohyödyn. Olisi kohtuullista, että kyseiset tahot osallistuisivat reilulla osuudella myös Sepa-järjestelmän kustannuksiin, vaikka maantapa on ollut, että viime kädessä kuluttaja aina pannaan tällaisten uudistusten maksumieheksi.