Lisää aktiivitoimia tarvitaan

Vuosi sitten Yhdysvaltain rahoitusmarkkinoilta alkanut talouden taantuma on muuttumassa maailmanlaajuiseksi työttömyyskriisiksi.

OECD:n tuoreen raportin mukaan työttömyysaste sen 29 jäsenmaassa on kivunnut keskimäärin 8,5 prosenttiin eli korkeammaksi kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Kymmenen prosentin haamurajan rikkoutuminen tietäisi sitä, että 57 miljoonaa ihmistä on läntisissä teollisuusmaissa ilman työtä.

Valtiovarainministeriö ennustaa kymmenen prosentin tason ylittyvän Suomessa ensi vuonna. Tapiola-pankin ekonomistit povasivat keskiviikkona lukemaksi 11. Se merkitsisi noin 275 000 työtöntä.

OECD on selvittänyt, kuinka paljon jäsenmaissa on käytetty työttömyyden lieventämiseen harkinnanvaraista rahaa bruttokansantuotteeseen suhteutettuna. Suomi sijoittuu muutamalla prosenttiyksikön sadasosallaan vertailun hännille. Meitä vähemmän kriisin torjuntaan ovat satsanneet vain Itävalta ja Belgia.

Avoimena, ulkomaankaupasta riippuvaisena taloutena Suomi on erityisen altis kansainvälisten suhdanteiden muutosvaikutuksille. Herkkyyttä vain lisää se, että merkittävä osa viennistämme on investointihyödykkeitä, joiden kysyntään taantuma iskee yleensä ensimmäisenä.

Viennin yhtäkkinen tyrehtyminen on ollut myrkkyä työllisyydelle. Tällä ulkomaankaupan rakenteella tilanteelle ei kotoisin konstein ole kuitenkaan paljon tehtävissä. Siksi hallitus on kohdistanut elvytysruiskeensa oikeaoppisesti kotimarkkinoiden vahvistamiseen.

OECD:n raportti tukee käsitystä, ettei pelkällä elvytyspolitiikalla pystytä patoamaan työttömyyden hyökyä. Niin sanottuihin aktiivisiin työmarkkinatoimiin joudutaan sijoittamaan enemmän kuin kuluvalle ja ensi vuodelle varattu 1,1 miljardia euroa.

Vaikka kyse on huikeista summista, panostus on välttämätön, jos Suomi haluaa välttää 1990-luvun laman kaltaisen massatyöttömyyden traagisine sivu-, myötä- ja jälkivaikutuksineen.