Verkko vailla yksityisyyttä

TS/Tatu Lertola
TS/Tatu Lertola

Nettiurkinta. The Guardian ja The Washington Post paljastivat viime viikolla Yhdysvaltain laajan vakoilutoiminnan puhelinliikenteessä ja verkkopalveluissa. Tieto ei tullut valtaisana yllätyksenä, sillä Yhdysvaltain turvallisuuspolitiikassa ei ole vuoden 2001 terrori-iskun jälkeen juurikaan välitetty yksityisyydensuojasta ja kansalaisoikeuksista.

Presidentti Barack Obama halusi edeltäjänsävaltakaudella suitsia valtion oikeuksia urkkia kansalaisten yksityisasioita. Perjantaina hän puolusti nuuskintaa sanomalla, ettei terrorismia voi torjua puuttumatta yksityisyydensuojaan.

Lausunnollaan Obama vahvisti epäilyn, että hänen asenteensa on muuttunut tuntuvasti. Esimerkiksi hänen jo ensimmäisessä vaalikampanjassaan antamansa lupaus Guantanamo Bayn keskitysleirin sulkemisesta on yhä täyttämättä.

Paljastusten mukaan Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusvirasto NSA kerää salaa valtavasti tietoa verkkopalvelujen kuten Facebookin, Googlen ja Microsoftin käyttäjiltä. Virasto seuraa myös miljoonien amerikkalaisten puhelutietoja.

Turvallisuusvirastolta puuttuu huumorintaju. Brittituristi joutui Los Angelesin lentokentällä käsirautoihin ja 12 tunniksi selliin meksikolaisten huumekauppiaiden seuraksi. Näin siksi, että hän oli Twitterissä kirjoittanut menevänsä ”tuhoamaan Amerikan”. Ei auttanut, vaikka hän selitti tämän tarkoittavan brittien slangissa ankaraa juhlimista.

Maailman vapaimman maan oikeus kattavaan valvontakoneistoon on amerikkalaisille itsestään selvää. Tosin pelko kansalaisoikeuksien vaarantumisesta on viime aikoina kasvanut. Tuoreet paljastukset tuskin kuitenkaan aiheuttavat sellaisia poliittisia paineita, jotka johtaisivat käytännön toimiin vakoilun vähentämiseksi.

Eurooppalaisillekin valvonta on tuttua erityisesti itäblokin ajoilta. Tiedon tulvan käsittely on kuitenkin nykyisellä tekniikalla verrattomasti kätevämpää kuin esimerkiksi entisen DDR:n valtiollisen turvallisuuselimen Stasin kortistoissa.

Amerikkalaisten käytössä on PRISM-niminen vakoiluohjelma, jonka Yhdysvaltain tiedusteluoikeusistuin FISA on hyväksynyt. Ohjelman olemassaolon myöntänyt tiedustelujohtaja James Clapper kertoi sen kautta tulevan tietoja monista maahan kohdistuvista uhista.

Vakoilun paljastumisen aikoihin Obama tapasi Kiinan presidentin Xi Jinpingin Kaliforniassa. Tapaamisessa Obama vaati virkaveljeään puuttumaan Kiinasta lähtöisin oleviin verkkohyökkäyksiin, jotka ovat kohdistuneet Yhdysvaltoihin.

Amerikkalaiset sanovat kybervakoilun olevan vaaraksi heidän yritystensä toiminnalle ja yrityssalaisuuksille.

Pata soimaa kattilaa, sillä NSA harrasti
teollisuusvakoilua Euroopassa jo 1990-luvulla. Silloin käytössä oli Echelon-niminen järjestelmä, ja urkinnassa olivat mukana myös Britannia, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti.

”Maailman vapaimman maan oikeus kattavaan valvontakoneistoon on amerikkalaisille
itsestään selvää.”