Peruskoulunsa aloittaa tänä vuonna runsaat 61 500 oppilasta. Uusia lukiolaisia on noin 32 000 ja ammatillisen koulutuksen aloittavia 33 000. Ensimmäiset aloittivat koulutyönsä jo keskiviikkona, viimeiset alkavan viikon keskiviikkona. Turussa kesäloma kesti pisimpään.

Keskustelunaiheet koulujen alkamisen kynnyksellä ovat tuttuja edellisistä syksyistä: ryhmäkoot, oppilaiden ja opettajien jaksaminen, uusi opetussuunnitelma ilmiöineen, Pisa-menestys, työrauha, kiusaamisen torjunta, erityisopetuksen järjestäminen, koulujen eriarvoistuminen, opettajan ammatin arvostus ja vaikkapa koulurakennusten kunto.

Listaa voi jatkaa pitkään. Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen kertoo joidenkin vanhempien vaatimuksista, ettei tiettyjä aineita opetettaisi heidän lapsilleen (TS 8.8.).

Tämänkaltaisiin vaatimuksiin on syytä suhtautua erittäin pidättyvästi ja pitäytyä opetussuunnitelmissa. Joustot elämänkatsomusaineissa ovat asia erikseen.

Suomalainen peruskoulu on ollut menestystarina, jota on syytä visusti vaalia. Siirtymä toiselle asteelle, korkeakouluihin ja edelleen työelämään vaikeutuu, jos pohja ei ole lujalla perustalla. Suomella ei ole varaa hukata tärkeintä resurssiaan.

Moni asia peruskoulussa on mallillaan. Opettajat ovat kansainvälisillä mittareilla erittäin päteviä, oppiainevalikoima on kattava, opetusmateriaalit enimmäkseen kunnossa ja yhteistyö kodin ja koulun välillä tiivistä.

Kaikki ei kuitenkaan ole yhteismitallista. Alueelliset erot voivat olla suuria maakuntien ja kuntien välillä ja jopa kuntien sisällä. Tasa-arvoisen peruskoulun periaate ei samalla tavoin kaikkialla toteudu. Mihin yhdellä kunnalla on varaa, toisella ei välttämättä ole.

Opetusryhmien kasvusta on syytä olla huolissaan. Liian suuret ryhmät aiheuttavat levottomuutta, häiritsevät opetustyötä ja jättävät hitaimmin oppivat liian vähälle huomiolle.

Parannettavaa on monissa kohdin myös erityisopetuksen järjestämisessä. Erityistä tukea tarvitsevien integraatio muiden oppilaiden joukkoon on hyvä periaate, mutta resurssien niukkuus voi vesittää hyvän tarkoituksen. Heikoimmillaan erityistä tukea tarvitsevat eivät saa tukea, eivätkä muut oppilaat riittävän motivoivaa opetusta.

Siitäkin on kannettu huolta, että hakijamäärät luokanopettajakoulutukseen ovat olleet laskussa.

Moni ongelma olisi korjattavissa rahalla. Kesäkuussa aloittanut hallitus onkin ohjannut lisää varoja muun muassa ryhmäkokojen pienentämiseen, ammattikoulutukseen, lukioihin ja oppilashuoltoon. Kaikkia ongelmia lisärahoitus ei hetkessä ratkaise. Useissa kunnissa kassan pohja paistaa, eikä hiipuva talous näytä tuovan lisää pelivaraa julkiselle puolelle.