Arktinen yhteistyö vaikeutuu

Suomen puheenjohtajuus Arktisessa neuvostossa päättyi tiistaina synkissä tunnelmissa, kun Rovaniemen huippukokous ei päässyt sopuun loppujulistuksesta, vaan se korvattiin ulkoministereiden yhteislausunnolla.

Tämä on ensimmäinen kerta neuvoston 23-vuotisessa historiassa, kun huippukokouksessa ei synny yhteistä loppujulistusta. Helppoa se ei ole ollut aiemminkaan.

Kahdeksan jäsenmaan ympäripyöreä lausunto vahvistaa neuvoston tavoitteet rauhan, vakauden ja rakentavan yhteistyön jatkamisesta arktisella alueella. Ilmastonmuutosta siinä ei mainita.

Puheenjohtajamaa Suomen antama lausunto paljastaa, että ilmasto oli suuri erimielisyyden aihe kokouksessa. Lausunnon mukaan enemmistö jäsenmaista pitää ilmastonmuutosta suurimpana haasteena arktiselle alueelle ja korostaa tarvetta vähentää kasvihuonekaasujen ja mustan hiilen päästöjä.

Vaikka sitä ei suoraan kerrota, ei ole vaikea veikata, että yhteisiä ilmastopolitiikan toimia vastustanut maa on Yhdysvallat.

Rovaniemen kokouksessa suurvaltapolitiikka tuli rytinällä mukaan Arktisen neuvoston toimintaan, kun sitä aiemmin oli ainakin yritetty varjella rauhan ja yhteistyön foorumina. Ilmastonmuutoksen vastaiset toimet ja tutkimustyö joutuivat antamaan tilaa suurvaltojen kilpailupolitiikalle.

Uusi suuntaus tuli vahvasti esille Yhdysvaltojen ulkoministerin Mike Pompeon maanantaisessa puheessa. Pompeo arvosteli voimakkaasti Venäjän ja Kiinan sotilaallisen läsnäolon vahvistumista arktisella alueella. Ilmaston lämpenemisen sijaan hän puhui alueen mittavista luonnonvaroista.

Pompeon puhe, jota voidaan pitää Arktisen neuvoston arvojen vastaisena, on johdonmukainen jatke presidentti Donald Trumpin politiikalle, joka korostaa Yhdysvaltojen etua ja suhtautuu epäluuloisesti kansainväliseen yhteistyöhön sekä ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Suomelle kaksivuotista puheenjohtajakautta voidaan pitää näyteikkunana kansainvälisessä politiikassa. Suomen painopisteitä olivat meteorologisen yhteistyön vahvistaminen, ympäristönsuojelu, koulutus ja viestintäyhteyksien parantaminen. Suomi myös vahvisti EU:n arktisen politiikan näkyvyyttä ja unionin roolia alueella.

Huippukokouksen laihaa lopputulosta ei voi panna puheenjohtajamaan syyksi, sillä konsensushenkisessä yhteistyöelimessä päätökset perustuvat yksimielisyyteen. Kokous pikemminkin heijasti kireitä suurvaltasuhteita kuin kertoi puheenjohtajamaan toiminnasta.

Yhteistyö arktisella alueella on nyt uhattuna, ainakin se vaikeutuu selvästi. Uudella puheenjohtajalla Islannilla ei ole käytössä puheenjohtajakautta ohjaavaa julistusta, eivätkä suurvaltapolitiikan jännitteet ole vähenemässä.

Ei ole vaikea veikata, että yhteisiä ilmastopolitiikan toimia vastustanut maa on Yhdysvallat.