EU mittaa pääministeriyttä

Työllisyysasteen parantaminen, sote- ja sotu-uudistukset, panostukset koulutukseen, tutkimukseen ja liikenteeseen, puolustuksen isot hankinnat, julkisen talouden tila, kestävyysvajeen hallinta...

Tulevalla hallituksella on edessään mittava lista politiikanlohkoja, joissa pitäisi saada aikaan merkittäviä linjauksia ja konkreettisia päätöksiä. Osaamista hallituksella epäilemättä riittää, on hallituspohja tarjotuista vaihtoehdoista minkälainen tahansa. Arvovalinnat ratkaisevat politiikan suunnan ja sisällön.

Uusi hallitus saa syliinsä paljon muutakin kuin kotimaista päätettävää – tässä vaiheessa merkittävämpänä heinäkuussa alkava EU-puheenjohtajuuskausi. Suomi hoiti vuosien 1999 ja 2006 puheenjohtajuudet esimerkillisesti.

Puheenjohtajuuskauden kynnyksellä nimitettävältä hallitukselta odotetaan edeltäjiensä kaltaista onnistumista. Se on helpommin sanottu kuin tehty.

Näillä näkymin hallitus rakennetaan Sdp:n ja Antti Rinteen pääministeriyden varaan. Tiistaina tiedettäneen muut puolueet, jotka lähtevät ohjelmasta neuvottelemaan.

Ministeriöillä ja niiden virkamiehillä on kokemusta ja osaamista EU-puheenjohtajuuden vetämisestä. Sitä on myös Sdp:llä. Paavo Lipposen pääministerikaudet 1995–2003 olivat Suomessa EU-politiikan nousukiitoa. EU ja kansainväliset asiat olivat Lipposen leipälajia.

Matti Vanhanen (kesk) ehti olla pääministerinä ennen 2006 puheenjohtajuutta kolmisen vuotta. Ulkoministerinä oli kokenut Erkki Tuomioja (sd). Jos Rinne nousee pääministeriksi, hän joutuu aloittamaan EU-vetovuorossa lähes kylmiltään.

Rinne toimi valtiovarainministerinä Jyrki Kataisen (kok) ja Alexander Stubbin (kok) hallituksissa vajaan vuoden ajan. Ecofin-kokoukset ja euroryhmä tulivat hänelle tutuiksi. Silti Rinne on EU-politiikassa avoin kortti.

Rinne on meritoitunut pitkäaikaisena ay-johtajana. Neuvottelutaidoista on hyötyä myös EU-ympyröissä. Vaikka Eurooppa-neuvoston kokousten vetämisestä vastaa pysyvä puheenjohtaja, monissa asioissa jäsenmaapuheenjohtajan pääministerilläkin on roolinsa.

EU-osaamista tarvitaan myös muilta ministereiltä, jotka joutuvat neuvostojen työskentelyä johtamaan.

Puheenjohtajamaan pääministeriltä edellytetään myös hyviä kansainvälisiä kontakteja. Jos verrokkina pidetään taas Lipposta, Rinne lähtee pitkältä takamatkalta.

Suomen vetovuoron osuminen taitejaksoon lisää vaikeuskerrointa. Uusi parlamentti on aloittamassa, komissio muodostettaneen loka-marraskuussa ja nimitysruletti Eurooppa-neuvoston pysyvää puheenjohtajaa myöten on arvaamattomassa vaiheessa.

Brexit, rahoitusneuvottelut ja sekä suhteet Yhdysvaltoihin, Kiinaan ja Venäjään tuovat omat mutkansa EU-politiikkaan.

Puheenjohtajuuskauden kynnyksellä nimitettävältä hallitukselta odotetaan edeltäjiensä kaltaista onnistumista. Se on helpommin sanottu kuin tehty.