Luonnonvarakeskus Luke on jatkanut Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n työtä maatalouden kannattavuuden seurannassa. Edeltäjänsä tavoin Luke maalaa vuosi vuoden jälkeen synkkiä näkymiä.

Tuoreimman ennusteen mukaan 1100 maitotilaa lopettaa toimintansa vuoteen 2020 mennessä (Yle 8.8.). Tämä on noin 18 prosenttia kaikista maitotiloista. Vielä rajumpaa pudotuspeliä Luke ennustaa muille nautakarjatiloille.

Kymmenen vuotta sitten Suomessa noin 12 000 tilaa toimitti meijereihin maitoa. Nyt tällaisia tiloja on noin 6 100.

Kymmenen vuotta sitten maitoa tuotettiin noin 2 200 miljoonaa litraa. Viime vuonna lypsettiin noin 2 300 miljoonaa litraa. Navettojen määrän romahtaminen ei siis ole vähentänyt tuotantoa lainkaan.

Lehmien määrä on vähentynyt, mutta samalla niiden keskituotos on kasvanut. Viime vuonna lehmä tuotti keskimäärin 8 359 litraa meijeriin toimitettua maitoa, kun määrä 2008 oli 7 554 litraa.

Maidon kuluttajien ei tarvitse olla huolissaan kotimaisen maidon saatavuudesta. Tarjonnan vähentyessä maidon hinta nousee, mikä ajan oloon lisää tuotantoa. Navetat vähenevät mutta suurenevat.

Jatkavien maitotilojen ei tarvitse murehtia kulutuksen romahtamista. Suomi on maitomaa, vaikka meilläkin perusmaitojen kulutus on vuosikymmenten saatossa selvästi vähentynyt. Henkeä kohti laskettuna kuluttamme maitoa eniten maailmassa.

Luken laskelmien mukaan maatalous on syvässä kriisissä. Maatilojen tilinpäätöstietojen perusteella Luke saa maatalousyrittäjän tuntipalkaksi alle neljä euroa.

Tutkijoiden laskennan perusteet ovat valitettavasti samat kuin viime vuosikymmenellä, jolloin väitettä neljän euron tuntipalkasta alettiin kummastella.

Syksyllä 2009 Valtiontalouden tarkastusvirasto päätyi selvityksessään siihen, että silloinen maatalouden kannattavuusseuranta antoi viljelijän tilipussista liian laihan kuvan.

Esimerkiksi työtunteja oli laskentaan merkitty jopa kymmenkertaisesti Työtehoseuran määrittämiin normeihin nähden. Tarkastusvirasto ihmetteli myös, miksi viljelijän oman pääoman korkovaatimuksen piiriin laskettiin valtion investointitukina rahoittama pääoma.

Vaikka ei luotakaan tilojen kannattavuuden viralliseen seurantaan, on kuluvan kesän jäljiltä helppo ymmärtää, että maitotiloilla on edessään erittäin vaikea vuosi. Nurmirehun sato on jäänyt paikoin olemattomaksi. Rehujen ostaminen on kallista.

Toivottavasti tiloilla löydetään rehupulaan muu ratkaisu kuin lypsykarjan vähentäminen. Se on vihoviimeinen vaihtoehto ja johtaa yleistyessään ruuhkaan nautateurastamoilla.

ts.paakirjoitus@ts.fi