Ministeri, joka ei voi onnistua

Korkeakulttuuripiirien arvostelema ministeri Paavo Arhinmäki vihki luvallisen graffitiseinän käyttöön tammikuussa Turussa.
Korkeakulttuuripiirien arvostelema ministeri Paavo Arhinmäki vihki luvallisen graffitiseinän käyttöön tammikuussa Turussa.

KULTTUURIMINISTERI. Suomen hallituksissa on 1970-luvulta lähtien istunut ministeri, jonka vastuualueena ovat olleet kulttuuriasiat. Vaikka tehtäväkuva ja -haltijat ovat vuosikymmenien mittaan vaihdelleet, yksi lainalaisuus näyttää pysyvän: kulttuuriministerin on mahdotonta toimia niin, etteivät jotkut kansalaispiirit olisi häneen aina tyytymättömiä.

Ensimmäinen kulttuuriministeri oli Meeri Kalavainen, joka edusti sosiaalidemokraatteja 42 vuotta sitten nimitetyssä Ahti Karjalaisen kakkoshallituksessa. Sittemmin tointa on hoitanut kuudentoista yksilön kirjava joukko poliitikkoja ja/tai kulttuurivaikuttajia.

Valtioneuvoston kokoonpanossa kulttuuriministeri ei ole koskaan kuulunut poliittisesti tavoitelluimpiin mandaatteihin. Kevyehköstä statuksesta kielii virallisen protokollan termi, toinen ministeri opetusministeriössä. Kuvaava on myös viime hallituskaudella käyttöön otettu nimitys kulttuuri- ja urheiluministeri.

Kohteen poliittisesta köykäisyydestä huolimatta kulttuuriväki on pitänyt oman alansa ministeriä aina erityisessä tarkkailussa. Vähimmin moittein ovat selviytyneet Pentti Holapan, Arvo Salon ja Claes Anderssonin kaltaiset kulttuurin näkijät ja tekijät. Anna-Liisa Kasurinen, Tytti Isohookana-Asunmaa ja Suvi-Anne Lindén ovat puolestaan esimerkkejä tyytymättömyyttä herättäneiden valtavirrasta.

Nykyinen hallitus ehti vanheta tuskin vuottakaan, kun sen kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki otettiin luokalle. Asialla ovat olleet erityisesti klassisen musiikin vaikuttajat, viimeksi kapellimestari-säveltäjä Esa-Pekka Salonen.

Kulttuuriministeriä on arvosteltu siitä, ettei hän kunnioittanut läsnäolollaan satavuotistaivaltaan juhlivaa Savonlinnan oopperajuhlia, ei Helsingin Musiikkitalon avajaisia saati Sibelius-Akatemian lukuvuoden avausta. Sitä juohevammin kiireisen ministerin kalenteria ovat täyttäneet vierailut muun muassa Ruisrockissa ja erilaisissa urheilutapahtumissa.

Arhinmäki on reagoinut kritiikkiin vilpittömän oloisesti hämmästyen. Hän ei myönnä diskriminoineensa mitään kulttuurin osa-aluetta, ei myöskään klassista musiikkia.

Savonlinnassa Arhinmäki korostaa vierailleensa jo viime kesänä. Ilmeisesti kokemus oli siksi huikaiseva, että siitä riittää pitkäksi aikaa sulateltavaa. Olihan kyse kulttuuriministerin ensi kosketuksesta oopperan maagiseen maailmaan.

Vaikka Arhinmäki on nyttemmin jatkanut kyseiseen taiteenlajiin syventymistä nykytaiteenmuseo Kiasman jalkapallo-oopperassa, hänen osakkeensa eivät helpolla kohene toisinaan kovin suppeasti kulttuuria tarkastelevan ja määrittävän väen silmissä.

Omien mieltymysten tiedetään vetävän kulttuuriministeriä urheilun, erityisesti jalkapallon ja populaarimusiikin äärelle. Siksi hänen tulisi erityisen tarkkaan punnita, millaisiin edustustilaisuuksiin osallistuu ja millaisiin ei.

Roolinsa velvoitteiden ja uskottavuuden vuoksi ministeriltä vaaditaan toisinaan näinkin ankaria uhrauksia.

”Arhinmäki on reagoinut
kritiikkiin vilpittömän
oloisesti hämmästyen.”
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.