Oppilaitoksen koko ei itsetarkoitus

Kuva: Natalia Kopkina, TS
Kuva: Natalia Kopkina, TS

Vähemmästä enemmän. Suu säkkiä myöden. Koolla on väliä. Siinä iskulauseita, jotka määrittävät yhä yleisemmin yhteiskunnan voimavarojen käyttöä ja ohjausta. Suuruuden ekonomian etuja haetaan yhtä innokkaasti kuntarakenteen kuin koulutusjärjestelmän uudistamisessa.

Yliopistot ovat saanet tuta sen, ammattikorkeakoulut ovat sen kourissa, eikä siltä säästy ammatillinenkaan koulutus. Isompiin yksiköihin, suurempiin kokonaisuuksiin ja keskitetympiin organisaatioihin kulkee kehityksen suunta – vaikka se monien asianosaisten mielestä merkitsee pikemminkin taantumusta.

Ammatillista perus-, lisä-, jatko- ja aikuiskoulutusta tarjoavia palveluntuottajia on Suomessa parisataa. Taustoiltaan opinahjot ovat sekä yksityisiä että valtion, kuntien, kuntayhtymien tai Ahvenanmaan maakunnan ylläpitämiä.

Valtiovalta, jota keskushallinnossa edustaa opetus- ja kulttuuriministeriö, on ajanut viime vuosikymmenen puolivälistä asti ammattikoulutuksen keskittämistä isompiin yksiköihin. Monin paikoin pyrkimyksestä on jo otettu vaarin ja tehty työtä käskettyä.

Satakunnassa ministeriön linjausta noudattava ratkaisu tehtiin pari vuotta sitten, jolloin SATAEDU aloitti toimintansa. Noin 3 000 opiskelijan suuryksikköön fuusioituivat Kokemäenjokilaakson ja Pohjois-Satakunnan kuntayhtymät.

Lounais-Suomessa muutos on edennyt vitkaisemmin. Täällä hynttyynsä ovat lyöneet yhteen Kaarinan sosiaali- ja terveysalan oppilaitos, Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti sekä Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos, joista muodostettiin 2011 alussa ammattiopisto Livia. Samasta ajankohdasta Loimaan ja Uudenkaupungin ammatilliset koulutukset saivat ylläpitäjäkseen yhteisen kuntayhtymän.

Varsinais-Suomessa on edelleen seitsemän kuntavetoista toisen asteen ammatillisen koulutuksen järjestäjää. Se on ministeriön mielestä liikaa. Kustannuksiltaan tehokkaampaa ja koulutuksellisesti toimivampaa organisointia etsitään selvityksellä, jota yksityinen konsulttiyhtiö paraillaan työstää.

Raision seudun koulutuskuntayhtymän Rasekon johtava rehtori Maria Taipale puolustaa vallitsevaa tilannetta nykyisen opetuksen ja koulutuksen tuloksellisuudella (TS 19.1.). Rasekosta valmistuneiden työllistymisprosentti oli vuosi sitten kiitettävä 78.

Maakunnan ammatilliset oppilaitokset ovat lähes yhtenä miehenä vedonneet Varsinais-Suomen liittoon, jottei reformeissa tehtäisi hätiköityjä ratkaisuja. Niillä on tietysti valvottavana oma etu, mitä pysyvyys yleensä uhkaa muutosta vähemmän.

Koulutuksen uudistamisen perusvaikeus liittyy laadun ja määrän yhteensovittamiseen.

Suurissa yksiköissä opetusryhmien kokoaminen ja resursointi on helpompaa, pienissä kaikkinaisiin muutoksiin reagointi vikkelämpää.

Vaikka varsinaissuomalaiset alan organisaatiot ovat lisänneet viime aikoina sopimuspohjaista yhteistyötään, petraamisen varaa edelleen on.

Tehtävää riittää koko toisen asteen koulutustarjonnan perkaamisessa, hajanaisen järjestäjäverkoston tiivistämisessä ja ammattikoulutuksen vetovoiman kohentamisessa.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.