Ylikuumenemisen riskit kasvavat

Vapaarahoitteisia asuntoja rakennetaan edelleen liian vähän, vaikka määrä on viime vuodesta lisääntymässä.
Vapaarahoitteisia asuntoja rakennetaan edelleen liian vähän, vaikka määrä on viime vuodesta lisääntymässä.

Asuntomarkkinoilta kuuluu kummia. Keskellä talouden taantumaa huoneistojen kysyntä ja hinnat sen kun nousevat. Pääkaupunkiseudulla yksiöistä ja kaksioista maksetaan paikoin jopa enemmän kuin myyjä tohtii pyytää. Miten tässä nyt näin kävi?

Asuntoministeri Jan Vapaavuori puhuu jo asuntomarkkinoiden ylikuumenemisen riskistä. Eikä suotta. Koossa on pahaenteinen yhtälö: korot mataavat ennätyksellisen alhaalla, rakentaminen on lamassa ja vuokralla asuminen entistä kalliimpaa.

Vielä 2007 vapaarahoitteisia asuntoja valmistui noin 27 000, viime vuonna enää alle puolet siitä. Vaikka tänä vuonna määrä kääntyy nousuun, rakennusliikkeet jarruttelevat edelleen uusien rakennuskohteiden käynnistämistä.

Talousnäkymien epävarmuus pitää rakentajat varpaillaan. Pelätään kysynnän hiipumista, korkojen käännöstä ja työttömyyden vaikutuksia. Urakkaa ei aloiteta, ellei vähintään puolet uudiskohteen asunnoista ole varattu. Samalla tullaan edesauttaneeksi sitä, että kauppa käy nousevin hinnoin.

Kuluttajien usko omaan talouteensa on pysynyt vahvana, vaikka työttömyyden ennakoidaan edelleen pahenevan tänä vuonna. Ja kun asuntolainaa saa pankista alle kahden prosentin korolla, kotia vaihdetaan riskejä kavahtamatta.

Suomen Pankin osastopäällikkö Antti Suvanto sai tuskin aplodeja kotitalouksilta todetessaan, että parasta olisi, jos korot palautuisivat normaalille tasolle. Se rauhoittaisi asuntomarkkinoita ja ehkäisisi hintakuplan muodostumista.

Jos vähittäispankkeihin on uskomista, Suvannon toiveen toteutuminen on vain ajan kysymys. Esimerkiksi Nordea ennustaa, että lyhyet markkinakorot kipuavat viiden vuoden kuluessa 3 – 5 prosenttiin. Muutos on prosentuaalisesti hirmuinen, joskin tasollisesti kaukana 1990-luvun huippulukemista.

Pankin asuntolaina-asiakkaasta rahan hinnan kallistumisesta puhuminen kuulostaa tietysti kerettiläiseltä, vaikka korkojen nousun vakausvaikutukset koituisivat viime kädessä myös hänen edukseen

.

Sama koskee asuntolainan korkojen verovähennysoikeutta. Vähennyksen poistaminen alentaisi asuntojen hintoja, joskin valikoivasti. Eniten neliöt halpenisivat kasvukeskuksissa, joissa asunnoista on kovin kysyntä, hinnat kalleimmat ja tulotaso keskimääräistä korkeampi eli verovähennyksellä on tavallista isompi merkitys.

Korkovähennys kuuluu verovelvollisten ikiaikaisiin nautintaoikeuksiin, joista ei ole päästy eroon, vaikka monia muita saavutettuja etuja on onnistuttu karsimaan. Se ei estäne kuitenkaan yrittämästä uudelleen.

Aihe ponnahtaa taas tunteita kuohuttavaan keskusteluun takuuvarmasti, kunhan verotuksen kokonaisuudistusta pohtiva Hetemäen työryhmä saa esityksensä valmiiksi.