Turvamiehet äärimmäinen keino
puuttua oppilaiden väkivaltaan

TS/Jori Liimatainen<br />Kiusaaminen on koulussa vanha ilmiö; uutta on väkivaltaisuus, jota oppilaat kohdistavat opettajaan.
TS/Jori Liimatainen
Kiusaaminen on koulussa vanha ilmiö; uutta on väkivaltaisuus, jota oppilaat kohdistavat opettajaan.

Opettajien työssään kohtaama väkivalta on nostattanut keskustelun kouluturvallisuuden takaamisesta. Vaikka ongelma on huolestuttava ja vakava, Opettaja-lehden päätoimittajan Hannu Laaksolan ehdotus vartijoiden palkkaamisesta kouluihin pitää olla vasta äärimmäinen keino.

Helsingissä tehdyn kartoituksen mukaan 150 opettajaa ja kouluavustajaa on joutunut tänä lukuvuonna tilanteeseen, jossa heidän fyysistä koskemattomuuttaan on loukattu. Vain viidessä tapauksessa kysymys oli henkisestä väkivallasta.

Kun liikuntanumeron alentamisesta suivaantunut oppilas käy opettajansa rinnuksiin tai tunnilla nujakoivat nuoret raapivat ja potkivat heitä erottamaan menevää opettajaa, jokainen ymmärtää, ettei peruskoulussa kaikki ole niin kuin pitäisi.

Häiriökäyttäytyminen on lisääntynyt etenkin alaluokkalaisten joukossa, joskin paikkakunta- ja koulukohtaiset erot ovat suuria. Usein yhteisenä nimittäjänä on lasten heikko keskittymiskyky, levottomuus ja helposti julki leimahtava aggressiivisuus. Harvinaista ei ole sekään, että alle 12-vuotiaille toisen ihmisen kajoamattomuus on tyystin tuntematon käsite.

Yleensä väkivaltaiset oppilaat oireilevat omaan elämäntaustaansa liittyvistä ongelmista. Kun kotona vanhemmuus ja perusturvallisuus ovat kateissa tai niitä ei ole koskaan oikein ollutkaan, seuraamukset kasautuvat koulun ja opettajien kannettaviksi.

On kuitenkin erotettava kaksi asiaa: ongelmaisten oppilaiden auttaminen ja suhtautuminen heidän häiriköivään käytökseensä. Väkivaltaisuutta ei pidä hyväksyä, vaikka sen syyt olisivat miten ilmeiset ja ymmärrettävä tahansa.

Laki velvoittaa peruskoulun ylläpitäjiä eli kuntia huolehtimaan siitä, että koulussa vallitsee työrauha. Mutta ennen kuin luisutaan amerikkalais-venäläiseen turvamiesmalliin, kaikki muut mahdolliset keinot on koeteltava ja otettava käyttöön.

Opetushallituksen pääjohtaja Kirsti Lindroos tarjoaa ratkaisuksi lakiperusteisia laatukriteereitä. Niiden nojalla koulupsykologien, -kuraattorien ja muun oppilashuollon palveluille määriteltäisiin maksimioppilasmäärät.

Epäilemättä myös yhteistyötä koulujen, lastensuojelun viranomaisten ja poliisi kesken olisi varaa tiivistää, vaikka pääkaupunkilaisten kokemukset ovat siitä Laaksolan mukaan vähemmän rohkaisevia. Eikä varmaan pahitteeksi olisi tarkistaa, onko opetusministeriön turvatyöryhmän seitsemän vuoden takaisissa linjauksissa päivittämisen tarvetta.

Yhtä tärkeää kuin on etsiä kouluväkivallan kitkemiseen tepsiviä ratkaisuja on huolehtia voimavaroista, joilla ne toimeenpannaan. Esimerkiksi pääjohtajan esittämät laatukriteerit edellyttävät huomattavaa lisäpanostusta asiantuntijahenkilöstön palkkaamiseen.

Viime kädessä resursseista eivät tietenkään päätä virkamiehet, vaan poliitikot, joita taas maaliskuussa valitaan melko liuta Suomen eduskuntaan.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.