Veritulpan voittaja olisi Nobelinsa ansainnut

TS/ei tiedossa<br />Ramstedt-suvun kotimökki Raunistulassa. Tämän mökin pienessä vinttikamarissa Erik Jorpes asui koko koulunkäyntinsä ajan vuoteen 1914. Kökärista lähtenyt Jorpes on nyt saamassa nimikkokadun Raunistulaan.
TS/ei tiedossa
Ramstedt-suvun kotimökki Raunistulassa. Tämän mökin pienessä vinttikamarissa Erik Jorpes asui koko koulunkäyntinsä ajan vuoteen 1914. Kökärista lähtenyt Jorpes on nyt saamassa nimikkokadun Raunistulaan.

Raunistulan kaupunginosan kaavakartassa, lähellä Toijalan rataa, on hyväksytty alue, jonne on ehdolla Erik Jorpekselle omistettu katu tai polku. Kaava ei ole toistaiseksi toteutunut, koska se on liitetty osaksi alueella tekeillä olevaa laajempaa kaavasuunnitelmaa. Mutta joka tapauksessa jokin alueelle muodostuvista kaduista tai poluista tulee saamaan nimen Erik Jorpeksen katu/polku - Erik Jorpes gata/stig.

Erik Jorpes syntyi Kökarissa 1894, kalastajatalonpojan perheen vanhimpana poikana. Tarkoitus oli, että pojasta tulee kalastaja isänsä lailla, mutta toisin kävi. Saaren aikuisväestölle lukemista opettamaan tullut turkulainen neiti Olga Ramsted t huomasi heti äitinsä mukana olevan kuusivuotiaan pojan lahjakkuuden. Hän opetti pojan lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, ja kun poika oli kansakoulunsa käynyt, sai Olga Ramstedt pitkän ja sitkeän suostuttelun jälkeen vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että poika kannattaa lähettää Turkuun opiskelemaan.

Asiaa auttoi se, että Olga lupasi pojalle asunnon omasta kotimökistään, Raunistulasta. Niin tuli kalastajanpoika Erik Jorpeksesta Svenska klassiska lyceumin oppilas 1907. Hän saapui tähän hienoon herrasväen kouluun kyläräätälin tekemissä vaatteissa, saaristolaismurretta puhuen ja joutui heti pilkan kohteeksi. Pilkka loppui, kun Erik osoittautui kaikissa kouluaineissa luokkansa parhaaksi.

Ensimmäiset kouluvuodet eivät kuitenkaan olleet helppoja. Hän sai monia henkilökohtaisia muistutuksia rikkaan ja köyhän välisestä erosta. Hän kulki koulussa pitkään nimellä "fattiglappen". Kun sitten 1910-luvulla sosialistiset ajatukset saavuttivat myös Turun opiskelevan nuorison, oli Erik aktiivisesti mukana toiminnassa. Hän kirjoitteli Arbetet -lehteen marxilaisen ideologian mukaisia, heikkoja ja sorrettuja puoltavia kirjoituksia.

Medisiinari Jorpes

Erik suoritti ylioppilastutkinnon 1914. Kotiväki toivoi, että pojasta tulisi pappi ja mieluimmin vielä kotisaarelle, Kökariin. Vanhemmat yrittivät houkutella poikaansa pappisuralle kertomalla sen mukanaan tuomista eduista ja oikeuksista. Mutta Erikiä eivät houkutelleet pappisviran tuomat edut, hän halusi ehdottomasti opiskella lääkäriksi. Erityisesti häntä kiinnosti lääketieteellinen kemia. Hän valmistui lääketieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 30.1.1918.

Koko opiskelunsa ajan Erik eli suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Kun stipendirahat ja omat ansiotulot oli käytetty, hän anoi lainaa 3 000 markkaa. Hänelle myönnettiin laina, mutta siihen tarvittiin kolme à 1 000 markan takaajaa. Erik oli varma, että niistä turkulaisista porvarisperheistä, joiden lapsia hän oli kouluaikana opettanut, löytyisi apu. Näin ei käynyt. Kukaan ei halunnut auttaa. Tämä johtui todennäköisesti Arbetet -lehdessä aikoinaan olleista kirjoituksista.

Mutta Turusta löytyi kuitenkin kolme takaamaan valmista yksityishenkilöä, ja niin opiskelu voi jatkua. Kaksi vuotta myöhemmin, jolloin Erikin raha-asiat olivat, jos mahdollista vieläkin huonommalla tolalla, kaksi takaajaa vaati takuusummaa takaisin. Asia oli menossa oikeuteen. Mutta ennen oikeudenkäyntiä tuntemattomana pysytellyt henkilö oli maksanut koko velan pois. Vuosia myöhemmin selvisi, että tämä tuntematon oli Karl Vilhelm Fontell , lyseonlehtori, joka oli seurannut ja myöhemminkin suurella mielenkiinnolla seurasi lahjakkaan oppilaansa elämänkulkua.

Moskova - Pietari

Erik valmistui lääketieteen kandidaatiksi samaan aikaan, kun Suomessa alkoi kansalaissota. Hän ei ottanut kantaa käynnissä oleviin taisteluihin, hän oli sitä mieltä, että yhteiskuntaolosuhteiden muuttaminen ei väkivalloin onnistu, päinvastoin se on vahingollista. Mutta kun häntä pyydettiin hoitamaan punaisia haavoittuneita, hän katsoi, ettei voinut kieltäytyä. Näin Erik Jorpes oli puolensa valinnut.

Punaiset haavoittuneet eivät päässeet lääninsairaalaan hoidettaviksi. Lääninsairaala teki voitavansa punaisten haavoittuneiden hyväksi, mutta sairaalaan heillä ei ollut pääsyä. Vaikeissa tapauksissa professori Lennart Stråhle tuli henkilökohtaisesti antamaan apuaan. Tällä taholla ja tasolla ei tehty eroa valkoisten ja punaisten välillä.

Kun Tampere oli vallattu ja saksalaiset nousivat maihin Hangossa, oli Turussa olevat haavoittuneet evakuoitava, ensin junalla Viipuriin ja sieltä kiireesti rajan yli, Venäjälle. Jorpes ei jättänyt potilaitaan, vaan seurasi junan mukana. Hän hoiti suomalaisia pakolaisia ja haavoittuneita Buij-nimisessä kaupungissa erittäin alkeellisissa, suorastaan kurjissa olosuhteissa. Kaupunkiin oli levinnyt laaja kulkutautiepidemia, syyhy. Jorpes selvitti taudin aiheuttajan ja kehitti samalla taudin parantavan lääkkeen, jonka avulla koko epidemia pystyttiin voittamaan.

Syksyllä 1918 Suomesta paenneet punaiset perustivat Moskovassa Suomen kommunistisen puolueen. Jorpes kutsuttiin perustavaan kokoukseen, hän meni ja hänen nimensä on kokouksessa läsnä olleiden listalla. Moskovasta palattuaan Jorpes sai kutsun Pietariin. Hänen lääketieteelliset ansionsa oli havaittu Moskovassa ja lisäksi Jorpes puhui sujuvasti ruotsia, suomea ja venäjää. Pietarissa tarjolla olevista hyvistä olosuhteista huolimatta Jorpes poistui maasta jo vuoden kuluttua, vaikka tiesi olevansa Suomessa etsintäkuulutettu.

Hän käveli Pietarista Viipuriin ja jatkoi sieltä junalla Turkuun. Turusta Kökarin kalastajat salakuljettivat hänet ensin saarelleen ja sieltä edelleen Tukholmaan. Kökarista lähdön jälkeisenä päivänä poliisi tuli pidättämään Erikiä, mutta hän tuli liian myöhään. Kyläsolidariteetti oli toiminut, saarelaiset pitivät huolta omastaan. Tämä tapahtui lokakuussa 1919. Erik Jorpes oli tuolloin 25-vuotias.

Tukholmaan

Erik Jorpes tuli Tukholmaan kuluneissa vaatteissa, kalpeana ja laihana ja ilman rahaa, ainoana omaisuutenaan Helsingin yliopistosta saadut lääketieteen kandidaatin paperit. Hänelle oli selvää, että hänen pitää ensitöikseen saada asunto ja tuloja sekä päästä lääketieteelliseen tiedekuntaan.

Häntä onnisti. Hän sai asunnon, josta vuokraakin piti maksaa vasta sitten, kun on saanut tuloja: Karoliiniseen instituuttiin hän pääsi huhtikuussa 1920. Asia herätti Suomessa suurta huomiota. Seuraavaksi hänen oli saatava Ruotsin kansalaisoikeudet - hän sai ne maaliskuussa 1923.

Kauniina myöhäiskesän päivänä kohtasi ahvenanmaalainen Erik Jorpes skånelaisen Ida Ståhlin Lundin kaupungissa. Tämä tapaaminen oli alku pitkälle kirjeenvaihtosuhteelle, joka kymmenen vuotta myöhemmin johti avioliittoon. Erik kirjoitti tänä aikana Idalle noin 400 kirjettä.

Kirjeistä käy ilmi Erikin nousu maailmanmaineeseen, mutta myös Idan kehitys tulevan miehensä aviokumppaniksi. Alusta asti Erikille oli selvää, että Idasta, ei kenestäkään muusta, tulee hänen vaimonsa, vaikka hän ei avioliiton solmimisella kiirettä pitänytkään.

Erik kehotti kirjeissään Idaa lukemaan hyvää kirjallisuutta sekä opiskelemaan saksaa ja englantia. Ja Ida opiskeli. Hän luki ja käänsi tekstejä ja lähetti niitä Erikille korjattavaksi.

Välillä Ida masentui. Hän piti Erikiä liian korkeasti oppineena itselleen, liian vaativana ja dominoivana. Hän tunsi itsensä myös yksinäiseksi, sillä Erik matkusteli paljon ja teki yökaudet työtä laboratoriossaan. Mutta kaikesta huolimatta Ida kesti. Erik vakuutti kirjeissään, että Ida on hänelle se ainoa oikea, mutta kirjeiden viimeiset sanat olivat yleensä joko "lue ahkerasti", tai "oletko lukenut englantia"? Näin jatkui kymmenen vuotta. Heidät vihittiin 18.10.1930, mutta elämä jatkui sen jälkeenkin lähes samanlaisena kirjeenvaihtosuhteena, sillä Erik oli hyvin paljon poissa kotoa.

Avioliitosta tuli onnellinen, tosin paljon Erikin ehdoin. Ida osoittautui olevan Erikille täydellisen sopiva vaimo. Hän piti huolta käytännön asioista, ja myöhemmin, Erikin noustessa maineessa ja kunniassa, hän oli edustava ja kielitaitoinen professorin rouva.

Jorpes tiedemiehenä

Erik Jorpes väitteli tohtoriksi 12.5.1928. Väitös oli saksankielinen ja sen aiheena olivat nukleiinihapot. Jorpeksen tieteellisiä artikkeleita alkoi yhä enemmän näkyä englannin- ja saksankielisissä tieteellisissä julkaisuissa. Itse asiassa hän olikin 1930-luvulla ja 1940-luvun alussa tunnetumpi ja arvostetumpi ulkomailla kuin kotimaassaan. Jorpeksen tutkimusala oli laaja, kunnes hän 1930-luvun puolivälissä keskittyi hepariinin tutkimiseen. Ja sitten - 22. tammikuuta 1937 Stockholms-Tidningen kertoi etusivullaan, kuudella palstalla, isoin kirjaimin "Hepariini estää veren hyytymisen". Tekstissä kerrottiin, että tohtori Erik Jorpes on ensimmäisenä maailmassa onnistunut tuottamaan puhdasta hepariinia. Hepariinia tullaan käyttämään verensiirroissa ja sen avulla pystytään estämään ja hoitamaan veritulppia.

Hepariinin ansiosta Jorpeksen tulot nousivat 1940-luvulla tuntuvasti. Hänen saamansa royaltit nousivat niin suuriin summiin, että hänen oli palkattava taloudellinen neuvonantaja, joka huolehti hänen tuloistaan, veroistaan, lahjoituksistaan ja sijoituksistaan. Hän lahjoitti suuria summia lääketieteelliseen tutkimustyöhön, arviolta kaikista royalteistaan noin 60 prosenttia. Lisäksi hän muisti lahjoituksin kotisaartaan Kökaria, auttoi sukulaisiaan ja lukuisia yksityishenkilöitä, kuten entisen koulunsa oppilaita. Hänen lahjoitustensa rahallisen arvon laskettiin 1980-luvun alussa olleen yli 20 miljoonaa markkaa. Lahjoituksistaan Jorpes ei pitänyt ääntä, hän halusi mieluummin pysyä tuntemattomana.

Jorpeksen maine kasvoi. Häntä kutsuttiin luennoimaan eri puolille maailmaa, hän sai palkintoja ja mitaleita, hänet nimitettiin kunniajäseneksi moneen tieteelliseen seuraan ja kunniatohtoriksi moneen yliopistoon, kuten Åbo Akademiin. Köyhä saaristolaispoika oli kulkenut pitkän tien. Mutta yksi häneltä puuttui - Nobel-palkintoa hän ei koskaan saanut, vaikka hän asiantuntijoiden mukaan olisi sen ehdottomasti ansainnut.

Aftonbladet nosti esille 20. tammikuuta 1968 neljä lääketieteen alan tiedemiestä, jotka suurista ansioistaan huolimatta olivat jääneet tätä palkintoa vaille. He olivat: Erik Jorpes, veritulpan voittaja, Jonas Salk , poliorokotteen kehittäjä, Gregory Pincus , e-pillerin isä ja Robin Fåhraeus , veren laskeuman keksijä.

Erik Jorpes, joka oli omistanut koko elämänsä veren "elämän nesteen" tutkimiselle, menehtyi leukemiaan 1973.

Kirjoittaja on Turun entinen kirjastotoimenjohtaja.

KIRStI SAKSA

TS/TS/Arkisto<br />Erik Jorpes
TS/TS/Arkisto
Erik Jorpes
TS/
TS/
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.