Vilho Harlen aliokirjoitus: Sotilaallista kriisinhallintaa ilman YK:n mandaattia

LEHTIKUVA<br />Missä on Tarja Halosen haastajien analyysi kansainvälisestä järjestelmästä, maailman tilasta ja globalisaatiosta. Mikä on Suomen presidentin rooli muutoksen maailmassa? Mihin Suomen pitäisi olla menossa? Mihin YK tässä muuttuvassa maailmassa sijoittuu? Ja mihin Suomi? Istuva presidentti hallitsee keskustelua ja näyttämöä, toteaa Vilho Harle.
LEHTIKUVA
Missä on Tarja Halosen haastajien analyysi kansainvälisestä järjestelmästä, maailman tilasta ja globalisaatiosta. Mikä on Suomen presidentin rooli muutoksen maailmassa? Mihin Suomen pitäisi olla menossa? Mihin YK tässä muuttuvassa maailmassa sijoittuu? Ja mihin Suomi? Istuva presidentti hallitsee keskustelua ja näyttämöä, toteaa Vilho Harle.

Hallituksen esitys laiksi sotilaallisesta kriisinhallinnasta herätti poikkeuksellisen paljon keskustelua, mutta vain yhdestä asiasta. Perustuslakivaliokunta ei pitänyt presidentille ehdotettua oikeutta päättää Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan voimassaolevan perustuslain mukaisena. Perustuslakivaliokunta esitti esityksen muuttamista tai sen hyväksymistä näiltä osin poikkeuslakina. Hallitus kuitenkin veti esityksen pois eduskunnasta, joten keskustelu koko laista päättyi siihen.

Keskustelun sammutus oli suuri vahinko varsinkin presidentinvaalien kannalta. Hallituksen lakiesitykset olivat laaja paketti ja esityksen perustelut sisälsivät perustavaa laatua olevia ulko- ja turvallisuuspoliittisia valintoja. Kun hallitus veti pois esityksensä, mistään asiasta ei päästy puhumaan. Media ei ollut taaskaan halukas toteuttamaan yhteiskunnallista tehtäväänsä, vaan antoi keskustelun ohjausvallan hallitukselle - ja omaa politiikkansa tekevälle perustuslakivaliokunnan johdolle.

Unohdetuista asioista tärkein on kysymys siitä, kenen järjestämiin sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin Suomi osallistuu ja kenen antamin valtuuksin. Toimitaanko YK:n (turvallisuusneuvoston) antamin valtuuksin vai ilman niitä?

Tämä ei ole perustuslakiasia, vaan ulkopoliittinen linjakysymys, jonka arviointi ei ole perustuslakivaliokunnan asia. Jos lakiesitys olisi edennyt eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaan, tätä ja muitakin ulkopoliittisia kysymyksiä olisi jouduttu käymään perusteellisesti läpi. Hallituksen esityksen poisvetäminen ei siten lopettanut keskustelua vain presidentin päätösvallasta vaan myös Suomen suhteesta YK:iin. YK on yksi tärkeimmistä elementeistä Suomen ulkopolitiikassa, joten asiasta keskusteleminen olisi perusteltua.

Mikä muu maaryhmä?

Lakiesityksen mukaan Suomi voisi osallistua "YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttamaan tai poikkeuksellisesti muuhun kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi taikka humanitaarisen avustustoiminnan tukemiseen tai siviiliväestön suojaamiseen YK:n peruskirjan päämäärät ja periaatteet sekä muut kansainvälisen oikeuden säännöt huomioon ottaen". Lakiesityksen mukaan YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta ei tarvittaisi kaikkiin sotilaallisiin toimiin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi ja palauttamiseksi.

Asian merkitystä korostaa vielä se, että lakiesityksen mukaan sotilaallisen kriisinhallinnan toimeenpanijana voivat olla perustuslaissa jo mainitut YK:n ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) sekä Euroopan unionin (EU) lisäksi myös "muu kansainvälisen järjestö tai maaryhmä".

Mikähän tuo "muu maaryhmä" olisi? Listalta ei ainakaan näytä puuttuvan muuta kuin "halukkaiden koalitio", josta puhuttiin Irakin sodan yhteydessä ja johon Suomi joko kuului tai sitten ei. Tuossa koalitiossa piskuinen suomalainen valmiusjoukko (vain 2 000 miestä kuten hallituksen esitys korostaa), olisi ollut suurimpien joukossa!

Asia ei ole toki yksinkertainen eikä mustavalkoinen. Hallituksen esitystä toimia poikkeustapauksessa ilman YK:n mandaattia voi perustella monin järkevin syin, kuten hallitus on tehnytkin. Kysymys olisi joka tapauksessa varsin vähäisistä operaatioista. Irakin sodan kaltainen "halukkaiden koalitio" olisi toki sitä luokkaa oleva asia, että siitä tuskin päästäisiin yksimielisyyteen EU:ssa tai edes Suomessakaan. Vakavassa tilanteessa asiat harkittaisiin monelta kannalta ulkopoliittisen päätöksentekosäännöstön valtasuhteiden mukaisesti.

Kysymys onkin enemmän periaatteesta ja nimenomaan Suomen suhteesta YK: iin. Haluaako Suomi toimia jatkossakin YK:n peruskirjan mukaisesti, vai ryhtyykö Suomi nakertamaan YK:n roolia kansainvälisessä järjestelmässä? Kysymys on pohjimmiltaan siitä, onko Suomi niiden joukossa, jotka ovat valmiita sotilaallisen voiman käyttöön ilman YK:n turvallisuusneuvoston päätöstä - kuten Yhdysvallat oli Irakin sotaan lähtiessään.

Heikot valtiot tarvitsevat YK:ta

On valitettava totuus, että YK:n arvostus on painunut pohjalukemiin juuri sotaan ja rauhaan liittyvissä kysymyksissä, eli omassa perustehtävässään. On valitettava totuus, että valmius oman käden oikeuteen on Yhdysvaltojen esimerkin (sekä Kosovossa että Irakissa) innoittamana alkanut muuttua niin yleiseksi totuudeksi. Kukaan ei ehkä näe enää asiassa mitään ongelmaa - johan vastaava askel hämärään otettiin jo EU:n perustuslakiluonnoksessa. EU:ssa tosin on sisäänrakennettu pidäke tarvittavan yksimielisyyden vuoksi, mutta nyt puheena olevassa lakiesityksessä "muu maaryhmä" on jotakin muuta kuin EU!

Vahvat valtiot eivät ehkä tarvitse YK:ta. Mutta heikot tarvitsevat. Ja heikkojen on oltava valmiita kehittämään YK:ta edelleen ja varmistamaan, että myös vahvoilla on syytä ja tarvetta oikeuttaa toimintansa sen kautta. Miksi vaatisimme Yhdysvaltojen, Venäjän tai Kiinan alistumista turvallisuusneuvoston päätöksiin, jos emme itsekään siihen ole valmiina?

Pohjimmiltaan on kysymys siitä, mihin perusfilosofiaan Suomen ulkopolitiikka ja kansainvälisen turvallisuuspolitiikka perustuvat. Onko mielekästä yrittää edelleen rakentaa rauhanomaista maailmaa, painottaa ristiriitojen rauhanomaista ratkaisua? Vai onko Suomellekin hyväksi vannoa sotilaallisen voiman nimiin?

Vasemmistoliitto pelaa kaksin kortein

Maailmasta olisi tullut moneen kertaan ikuisen rauhan paratiisi ja kaikista diktaattoreista olisi päästy useampaan kertaan eroon, jos sotilaallinen voima olisi kyennyt täyttämään lupauksensa "kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä tai palauttamisesta" tai "siviiliväestön suojaamisesta".

Voisi siten ainakin kuvitella, että Suomen kaltaiselle maalle rauhanomaisen maailman rakentaminen väkivallattomin keinoin olisi edelleen mielekäs tavoite. Ja mikäli sotilaallista voimaa tarvittaisiin, ehkä oman käden oikeus "muun maaryhmän" mukana ei olisi paras ratkaisu.

On tietenkin selvää, että YK:n mandaattia koskevassa asiassa perustuslakivaliokunta ei ollut oikea keskusteluareena. Vasemmistoliiton edustajat ilmeisestikin kokivat istuvansa ulkoasiainvaliokunnan kokouksessa, koska he nostavat YK:n mandaatin esille eriävässä mielipiteessään.

On varsin mielenkiintoista havaita, että vasemmistoliitto pelaa asiassa kaksilla korteilla. Sen edustajat eivät hyväksy YK:n mandaatin purkamista perustuslakivaliokunnassa, mutta puolue itse tukee presidentinvaaleissa ehdokasta, joka on hallituksen esityksen allekirjoittanut. Tämä ei ole ihmeellistä eikä edes tuomittavaa puoluepolitiikan ihmeellisessä maailmassa. Mutta jotakin oleellista se kertoo käynnissä olevista presidentinvaaleista.

Edes kampanjan loppumetreillä ei ole puhuttu juuri mitään ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, presidentin oletettavasti tärkeimmästä tehtävästä. Ei keskustelusta ole piilotettu vain hallituksen lakiesitystä ja siihen sisältyvää mahdollisuutta toimia YK:n peruskirjaa vastaan. Eivätpä juuri muutkaan ulko- ja turvallisuuspoliittiset asiat ole olleet keskustelussa esillä.

Tämä voi kertoa perustavaa laatua olevasta yksimielisyydestä, mutta myös vaihtoehtojen puuttumisesta. Vaihtoehdot puuttuvat nimenomaan istuvan presidentin haastajilta. Tarja Halonen hallitsee keskustelua teemoillaan hyvinvointivaltiosta ja globalisaation hallinnasta. Ne ovat oleellisia ja tärkeitä ulko- ja turvallisuuspoliittisia asioita. Ne nimenomaan ovat tietoinen ja tarkoin harkittu näkökulma siihen maailmaan, jossa elämämme.

Toinen kierros toivottava asiakysymysten vuoksi

Tämä maailma on arkisen elämän maailma. Ei sodan ja sotilaallisen voiman eikä edes sotilaallisen kriisinhallinnan tai kriisien maailma. Tämän hetken maailma ei muodostu vain valtioista, eikä valtioiden päämiesten "suhteista", joista kuuluisin esimerkki lienee Silvio Berlusconin kuuluisa viehätysvoiman käyttö. Maailma muodostuu globalisoituvasta kansalaisyhteiskunnasta, jossa ulko- ja turvallisuuspolitiikan ala ja kirjo ovat muuttuneet monimuotoisiksi ja monimutkaisiksi ja samalla ikään kuin siirtyneet paikaltaan.

Haastajien voimattomuus tämän tajuamisessa on ollut suorastaan hätkähdyttävä ilmiö. Missä on heidän analyysinsä kansainvälisestä järjestelmästä, maailman tilasta, globalisaatiosta, kaiken kaikkiaan inhimillisen elämän (ei vain aineellisen kulutuksen!) ehdoista? Mikä on Suomen ja Suomen tasavallan presidentin rooli muutoksen maailmassa? Mihin Suomen pitäisi olla menossa? Ja tämän jutun ytimeen liittyen: mihin YK tässä muuttuvassa maailmassa sijoittuu? Ja mihin Suomi, YK:n varaan rakentuvan maailmanjärjestelmän kehittäjiin vai "muussa maaryhmässä" liikkuviin hämäriin voimiin?

Istuva presidentti hallitsee näyttämöä, mutta eivät hänenkään totuutensa Jumalan sanaa sentään ole. Jos toinen kierros tulisi, mikä olisi vähintään toivottavaa asioista puhumisen vuoksi, haastajien taustajoukkojen olisi syytä varautua kilpailuun Halosen vahvuusalueilla. Myös haastajien on löydettävä uskottava johtajuuden sisältö. Muuten kisa on (ellei jo ole) hävitty.

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori.

VILHO HARLE

TS/
TS/
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.