Vilho Harlen aliokirjoitus: Tietotulva vaikeuttaa terrorismin torjuntaa

TS/Juha Roininen / EUP-IMAGES<br />Kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen lausumaa Nato-jäsenyyden antamasta turvatakuusta terroristeja vastaan ei ole pidetty, eikä voi pitää uskottavana, Vilho Harle kirjoittaa. Kokoomuksen puoluehallitus vieraili Kataisen johdolla maaliskuussa Brysselissä Naton päämajassa. Kataisen vieressä Suomen Nato-edustuston attasea Miia Aro-Sanchez ja takana kansanedustaja Jari Vilén.
TS/Juha Roininen / EUP-IMAGES
Kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen lausumaa Nato-jäsenyyden antamasta turvatakuusta terroristeja vastaan ei ole pidetty, eikä voi pitää uskottavana, Vilho Harle kirjoittaa. Kokoomuksen puoluehallitus vieraili Kataisen johdolla maaliskuussa Brysselissä Naton päämajassa. Kataisen vieressä Suomen Nato-edustuston attasea Miia Aro-Sanchez ja takana kansanedustaja Jari Vilén.

Kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen haastattelu Savon Sanomissa 23.7. on herättänyt paljon keskustelua. Huomio on kohdistunut kuitenkin vain yhteen asiaan. Siihen, että Kataisen mukaan Suomi saisi Naton jäsenyyden myötä sekä turvatakuut ääriliikkeitä ja kansainvälistä rikollisuutta vastaan että salaisimmatkin ajantasaiset tiedot terrorismista.

Huomion kohdistuminen tähän väitteeseen on ollut sinänsä aiheellista, mutta samalla on unohtunut lausunnon kokonaisuus. Lausunnossaan Katainen turvallistaa monia erilaisia asioita varsin epäilyttävällä tavalla - mutta tarjoaa luomaansa ei-sotilaalliseen kauhukuvaan varsin perinteistä sotilaallista, Nato-jäsenyyteen nojaavaa ratkaisua. Ongelma ei ole kuitenkaan yksinomaan jäsenyyden perusteluun liittyvässä ajatusharhassa, vaan itse uhkan analyysissä.

Kataisen väitteet Naton tarjoamasta turvallisuudesta terroristeja vastaan on jo moneen kertaan kumottu, samoin hänen ajatuksensa tietokanavien aukeamisesta jäsenyyden myötä.

Informaatiota pikemminkin liikaa

Nato-jäsenyyden antamaa turvatakuuta terroristeja vastaan ei ole pidetty, eikä voi pitää uskottavana. Sotilaallisen turvallisuuden osalta järjestö edustaa vieläkin valtioiden välisiin konflikteihin rajoittuvaa ajattelua. Järjestö voinee toimia terroristeja vastaan vain, jos terroristien uhka voidaan liittää johonkin valtioon. Näin tapahtui terrorismin vastaisen sodan alkuvaiheessa.

Syyskuun 2001 terroristi-iskujen jälkeen järjestö totesi yksimielisesti Yhdysvaltojen olevan sotilaallisen hyökkäyksen kohteena. Nato-maissa oli myös suuri yksimielisyys siitä, että sotilaallinen operaatio Afganistanin taliban-hallintoa vastaan oli tarpeellinen.

Tämä yksimielisyys kuitenkin rikkoutui Irakin sodan yhteydessä, tuota operaatiota eräät Nato-maat eivät pitäneet terrorismin vastaisen sodan osana. On vaikea kuvitella, missä tilanteessa tämä yksimielisyys voisi palata.

Sekä pääministeri Matti Vanhanen että Suojelupoliisin päällikkö Seppo Nevala ovat todenneet, että Suomi saa - myös Natolta - terrorismia koskevaa salaista tietoa. Näinhän on pakko ollakin. Terrorismin uhka koskee kaikkia maita ja kaikkia ihmisiä, joten tietojen salaamiseen ei varmasti ole varaa kenelläkään.

Suomelle annettavaa tietoa ei varmasti pihdata esimerkiksi sellaisen kansainvälisen tapahtuman kuin yleisurheilun MM-kisojen alla. Kisoihin osallistuu urheilijoita ja katsojia myös Naton jäsenmaista, joten tietojen salaaminen saattaisi kostautua myös ja erityisesti Nato-maiden kansalaisille.

Valitettavasti tiedon saatavuus ei näytä aina estävän terrori-iskuja. Eihän tieto kulkenut riittävän tehokkaasti edes Yhdysvaltojen sisällä ennen syyskuun 2001 iskuja. Sekä silloin että varsinkin nyttemmin tietojen niukkuuden sijasta saatetaan potea tietoähkyä: informaatiota on pikemmin liikaa kuin liian vähän. Tärkeää tietoa ei osata eikä kyetä kiireessä poimimaan ulos valtavasta informaatiotulvasta.

Yhteistyö ei vain Naton sisäinen asia

Puheenjohtaja Katainen tuo esiin yhteistyön tärkeyden terrorismin vastaisessa taistelussa, mutta hän rajaa yhteistyön erikoisella tavalla vain Naton sisäiseksi asiaksi. Hän näyttää ajattelevan, että terrorismia vastaan voitaisiin kamppailla asettamalla valtioita keskenään vastakkain: terrorismia vastaan taisteleviin ja omaa laajentumistaan perinteiseen tapaan havitteleviin maihin.

Katainen olettaa, että Nato antaa turvaa sekä taistelussa terroristeja vastaan että myös tuota perinteistä, ennakoitavaa uhkaa vastaan. Tämä ei onnistu. Terrorismia vastaan voidaan toimia vain kaikkien yhteisin ponnistuksin, ei siinä ole jotakin rintamaa Nato-maiden ja muiden välillä.

Yhdysvallat ja Venäjä ovat tämän sekä havainneet että tuoneet esiin, jälkimmäinen toki paljon aktiivisemmin. Yhdysvallat ja Venäjä harjoittavat yhteistyötä. Yhdysvaltojen osalta tuo yhteistyö palvelee sen kansainvälisiä valtapyrkimyksiä, Venäjän osalta sisäpolitiikkaa ja erityisesti kamppailua Tshetsheniasta.

Suomessa ei voida olla mukana terrorisminvastaisessa yhteistyössä siten, että "al-qaidalainen terrorismi" määritellään pahaksi, mutta Vladimir Putinin Venäjää vastustava terrorismi hyväksi. Myös Suomen on syytä olla yhteistyössä kaikkien, niin Nato-maiden ja EU-maiden - kuin myös Venäjän kanssa.

On syytä havaita, että naapuriimme Venäjään liittyvä terrorismi voi kohdata Suomen paljon todennäköisemmin kuin se terrorismi, jonka kohteena Yhdysvallat ja Iso-Britannia ovat olleet. Aiemmassa historiassa lentokonekaapparit ovat lentäneet Helsinkiin idästä, amerikkalaisia tai israelilaisia kaapattuja koneita ei Suomessa ole nähty. Ne on lennätetty Kuubaan tai Lähi-idän maihin.

Luterilainen kansa ei hairahdu ääriliikkeisiin

On Katainen Nato-jäsenyyttä koskevassa väitteessään oikeassa tai väärässä, lausuntoa on syytä lukea myös kokonaisuutena. Sehän julkisesta keskustelusta on miltei kokonaan unohtunut.

Kataisen mukaan Suomi elää "kroonisessa turvallisuusvajeessa", jota ei aiheuta "perinteinen rajan takaa tuleva uhka", vaan "ääriliikkeet ja kansainvälinen rikollisuus". Hänen mukaansa on mahdollista, että "Suomea pidetään kauttakulkupaikkana tai ääriaineksen varastointipaikkana".

Ääriliikkeet ja kansainvälinen rikollisuus ovat epäilemättä suuri ongelma, mutta aiheuttavatko ne todella Suomelle kroonisen turvallisuusvajeen? Ääriliikkeitä on maailmalla kovin monenlaisia, ja kansainvälisen rikollisuuden muodotkin ovat vähintään yhtä moninaisia. Mutta mitähän tekemistä niillä valtiollisen turvallisuuden kannalta oikein on?

Mitä kansalaisten turvallisuuteen tulee, ääriliikkeet tuskin houkuttelevat suomalaisia kovin paljoa mukaansa. Toki suomalaisetkin ääriliikkeisiin joskus mukaan lähtevät kuten lähtivät - varsin maltillisesti - saksalaiseen fasismiin tai kommunismiin. Vieraisiin uskonnollisperäisiin ääriliikkeisiin suomalainen luterilainen kansa ei sen sijaan hairahdu jatkossakaan. Rikollisuuden uhkaa vastaan puolestaan meillä on olemassa kohtuullisen toimivat poliisiorganisaatiot.

Turvallisuuden käsite on laajentunut

Puheenjohtaja Katainen näyttää lausunnollaan harjoittavan turvallistamispolitiikkaa, joka ei näytä saavan ainakaan täydellisesti edes hänen puolueensa presidenttiehdokkaan kannatusta. Katainen laajentaa turvallisuuden käsitettä perinteisen sotilaallisen turvallisuuden ulkopuolelle. Kun turvallisuus on perinteisesti liitetty valtioihin ja niiden sotilaallisen uhkaan, turvallisuuden käsite on viime vuosikymmenenä laajentunut.

Mitä moninaisimpia asioita on turvallistettu, liitetty turvallisuuden piiriin. Esimerkiksi vierasmaalaiset, erityisesti pakolaiset ja laittomat maahanmuuttajat on pyritty näkemään turvallisuusuhkana. Tämä turvallistamisen ajattelu on laajentunut voimakkaasti erityisesti syyskuun 2001 terroristi-iskujen jälkeen, on voitu puhua suorastaan "turvallisuuspoliittisesta mielentilasta".

Paniikinomaisessa turvallisuuspoliittisessa mielentilassa uhkia on etsitty kaikkialta: siitä mitä kirjoja joku ostaa tai lainaa kirjastosta aina siihen, mitä ruokavaliota joku lentomatkustaja noudattaa. Nykyisin kovin moni saattaisi löytää itsensä varsin yllättäen potentiaalisena turvallisuusuhkana, jos sattuisi asianomaiseen tiedostoon pääsemään käsiksi.

Näin informaatioähky on saamassa seurakseen erittelemättömän muukalaisten ja muuten rekisteröityjen ihmisten valtaisan ja nopeasti kasvavan joukon, josta terroristeja on entistä vaikeampi poimia esiin ajoissa. Mitä useampi tavallinen islamia koskevien kirjojen lukija tai kasvisruokavalion noudattaja rekisteriin ja siten potentiaalisten terroristien joukkoon liitetään, sitä vaikeampi on etsiä siitä joukosta todellisia terroristeja.

Terrorismi on vakava ja pelottava asia. Se on uhkatekijä, jonka uhriksi kuka tahansa saattaa joutua. Mutta samalla tämän riskin todennäköisyys on erittäin pieni. Terrorismista ja erityisesti sen pelosta on kasvatettu suhteeton ilmiö: terroristit ovat voittaneet pelin ei iskujensa vuoksi vaan sen vuoksi, että heistä on tekemällä tehty kaikkien valtioiden ja jopa Yhdysvaltojen ainoa todellinen uhkaaja.

Suhteellisuustajun palauttaminen ei ole vain kansainvälisesti tärkeä väline terrorismin ongelman poistamisessa. Se on viisasta myös kansallisessa politiikassa. Aiheettomien ja yleistävien epäilyjen herättäminen ei hyödytä ketään ainakaan terrorismin vaaran poistamisessa.

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori.

VILHO HARLE

TS/<br />Vilho Harle on Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori.
TS/
Vilho Harle on Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.