Toimittaja Veli Junttilan kolumni Suomi 1955: Kilpajuoksu avaruuteen

TS/
TS/

VELI JUNTTILA

Yhdysvallat ilmoitti uutistoimisto UP:n kautta maailmalle heinäkuun 29. päivänä 1955, että se lähettää pieniä miehittämättömiä satelliitteja kiertämään maata 320-420 kilometrin korkeudessa 29 000 kilometrin tuntinopeudella.

Suunnitelmat, joita oli esitelty Valkoisessa talossa, hyväksyi presidentti Dwight D. Eisenhower . Suunnitelma on Yhdysvaltain keskeinen panos kansainvälisen geofysikaalisen vuoden hyväksi. Vuosi kestää heinäkuusta 1957 joulukuuhun 1958. Koska elettiin liennytyksen aikaa Yhdysvallat ilmoitti, että sen tarkoitusperät ovat pelkästään tieteelliset. Tulokset asetetaan maailman kaikkien tiedemiesten käytettäviksi, mukaan lukien venäläiset.

Kokeilun tarkoituksena on tutkia ilmakehän tiheyttä 320-480 kilometrin korkeudessa, saada tietoja radiolähetyksiin vaikuttavasta ionosfääristä, hankkia tietoja kosmillisten säteiden haitallisista vaikutuksista ja auttaa maailmaa saavuttamaan entistä täsmällisempiä pitkän tähtäimen sääennustuksia.

Kaikki tiedot ovat olennaisen tärkeintä, kun ihminen lentää ensi kertaa maapallon ilmakehän ulkopuolelle ja muualle avaruuteen. Lehtiuutisten mukaan tuohon saakka ihmisen korkein lentokorkeus oli ollut noin 29 kilometriä suihkukoneella.

Tiedemiehet arvioivat, että satelliitin painosta, rakenteesta ynnä muusta sellaisesta riippuen kiertoaika on 90 minuutin ja muutaman päivän välillä.

Pian kävi ilmi, että samoilla asioilla ovat muutkin suurvallat, siis Neuvostoliitto, Iso-Britannia ja Ranska. Turun Sanomat saikin 31. heinäkuuta aiheen etusivun pääotsikkoon; "Avaruuskilpajuoksu näyttää alkavan suurvaltain kesken".

Uutistoimistojen selvitysten mukaan myös Neuvostoliitolla on oma satelliittiohjelma. Englanti pyrkii Yhdysvaltain tasolle satelliittien lähettämisessä, ja Ranskan tiedemiespiirit paljastivat sen verran, että Ranska suorittaa salaisia avaruuskokeita Saharassa.

Maailman lehdistö käsitteli asiaa perusteellisesti seuraavina päivinä. Yhdysvalloissa nousi moite siitä, että Eisenhower oli puhunut liikoja varsinkin venäläisten tietoon. Amerikkalaiset tiedemiehet pelkäsivät, että vähäiset tiedonmurut auttavat venäläisiä myös sellaisen lentävän pommin rakentamiseksi, joka voidaan ampua mantereelta toiselle.

Satelliitit nostivat kansainvälisen oikeuden pohdintaan kysymyksen, miten korkealle valtion ilmatila ulottuu avaruudessa. Eräät arvioivat rajaloukkaukset kuitenkin lieviksi, koska ne ovat hyvin lyhytaikaisia satelliitin kiitäessä 30 000 kilometrin tuntivauhtia.

Lehtitietojen mukaan avaruuden valloittamisesta oli toistaiseksi kilpailtu siten, että Yhdysvallat oli Glenn Martin Companyn valmistamalla raketilla päässyt yli 250 kilometrin korkeuteen. Neuvostoliiton rakettien kerrotaan nousseen lähes 400 kilometrin korkeuteen.

Kuinkas sitten kävikään. Neuvostoliitto voitti ensimmäisen erän, kun sen Sputnik I kohosi avaruuteen 4. lokakuuta 1957. Se kiersi maapallon 95 minuutissa ja sen lentonopeus oli 24 500 kilometriä tunnissa. Sputnikin halkaisija oli 58 senttiä ja paino 83,6 kiloa.

Sputnik oli suuri järkytys Yhdysvalloille ja yleensä länsimaille, jotka pitivät kulttuuriaan kaikin puolin ylivertaisena.

Yhdysvallat yritti parantaa asemaansa kertomalla, että senkin satelliittivalmistelut ovat viimeistelyvaiheessa.

Yhdysvaltain oli myönnettävä pahan kilpailijan johtoasema, kun Neuvostoliitto laukaisi marraskuun 1957 alussa toisen Sputnikin ja Laika-koiran sen mukana. Satelliitti painoi yli puoli tonnia.

Yhdysvaltain satelliitin laukaisu joulukuun alussa epäonnistui surkeasti. Yhdysvaltain ensimmäinen satelliitti nousi avaruuteen vasta 1.2.1958.

Turun asemakaava-arkkitehti Olavi Laisaari kirjoitti Turun Sanomiin heinäkuun 27. päivänä 1955 laajan artikkelin, jossa hän esitti Naantalin pikatien kiireellistä rakentamista.

Tie oli Laisaaren mukaan välttämätön Turun ja koko maakunnan kannalta. Tie on hyvin tärkeä Satakunnantien pullonkaulan laukaisemiseksi ja liikenneonnettomuuksien vähentämiseksi.

Tie oli ollut suunnitteilla vuodesta 1950 alkaen. Kaikkia kaavoja ei ollut vielä vahvistettu, mutta Laisaari linjasi tien kulkemaan Koulukadun tunnelin kautta Kaakelitehtaan ohi Pitkämäkeen. Täällä tie haarautuu kahtia.

Toinen johtaa Raision kirkolle ja toinen Artukaisten kentän pohjoispuolitse Naantaliin.

Tietä perusteltiin myös sillä, että Naantaliin syntyy suuria teollisuuslaitoksia, jotka tarvitsevat sujuvaa liikennettä Helsinkiin.

Turun puolella tärkeä perustelu oli Pitkämäen omakotitalojen rakentaminen. Valtio oli Laisaaren mukaan myynyt sieltä 800 asuntotonttia, mutta niiden arava-anomukset oli hylätty, koska tonteilta ei ole katua keskikaupungille.

Naantalin pikatie oli vuosikymmeniä yksi Turun ja Turun seudun suuri kiistakysymys. Se valmistui 40 vuotta suunnittelun aloittamisen jälkeen, 1980-luvun alkupuolella.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.