Toimittaja Veli Junttilan kolumni Suomi 1954: Suomi oppi väistöliikkeen kaavan

TS/
TS/

VELI JUNTTILA

Todellisen ulkopoliittisen kuopan Urho Kekkosen viidennelle hallitukselle venäläiset järjestivät syksyllä 1954. Neuvostoliitto lähetti 13.11. Euroopan valtioille ja Yhdysvalloille kutsun Moskovaan konferenssiin käsittelemään kollektiivisen turvallisuusjärjestelmän perustamista Eurooppaan.

Venäläisten huolena oli Länsi-Saksan valtion perustaminen ja sen sitominen lännen talous- ja sotilasliittoihin. Siksi Neuvostoliitto keksi oman kollektiivisen järjestelmänsä, jolloin lännen blokkiutuminen estyisi ja Neuvostoliitto soittaisi ensiviulua koko Euroopan käsittävässä konferenssissa.

Venäläiset varoittivat, että Länsi-Saksan jälleenvarustautuminen saattaisi johtaa sotaan ja vielä "fascistiseen hyökkäykseen hitleriläisten kenraalien johdolla".

Alun alkaen oli selvää, että länsivallat eivät lähde mukaan venäläisten konferenssiin. Mutta entä idän ja lännen välissä taiteileva Suomi. Suomi joutuu pohtimaan kahta vaihtoehtoa seurauksineen.

Jos annetaan myöntävä vastaus, Suomi tulkittaisiin lännessä itäblokin satelliittivaltioksi, mitä Suomi ei missään tapauksessa halunnut. Jos taas kieltäydytään, venäläiset suuttuvat ja ounastelevat, että Suomi yrittää lähestyä lännen leiriä.

Suomikin sai venäläisten kutsunootin marraskuun 13. päivänä. Länsi oli tuolloin jo selvästi antanut ymmärtää jäävänsä pois konferenssista. TS:ssa oli 16. päivänä uutinen "Lontoon poliittisista piireistä". Selvänä pidettiin, että Neuvostoliiton satelliitit tulevat mukaan, mutta "Välikäsimaat" ovat vaikean ratkaisun edessä. Tähän ryhmään laskettiin ankaran puolueeton Sveitsi, puolueeton Ruotsi, miehitetty Itävalta, omia teitään kulkeva Jugoslavia ja erikoistapaus Suomi.

Asia uutisoitiin Turun Sanomissa 16.11. ilman suurempaa paniikkia. Siinä kerrottiin turvallisuusaloitteen sisältö, jota käsitellään 29.11. Moskovassa. Samanlaisen kutsun oli saanut 25 valtiota.

Suomalaiset oppivat suurvaltapeliä tämän nootin yhteydessä. Kumarruksen ja pyllistyksen strategia ei tullut kysymykseen. Suomi hyväksyi tietysti yleiseurooppalaisen rauhan ja turvajärjestelmän luomisen. Toisaalta kun tiedettiin länsivaltain vastustus, Suomi ei yya:han vedoten voi osallistua Moskovaan suunniteltuun turvallisuuskonferenssiin. Ei varsinkaan, kun siitä oli tulossa suurvaltojen eturistiriitojen kohde ja tynkäkonferenssi, jonka Neuvostoliitto myöhemmin järjestäisi satelliittien kanssa.

Tutkija Jukka Tarkan mukaan presidentti J. K. Paasikivi otti tiukasti johdon käsiinsä, ja vastausta noottiin pohdittiin yötä päivää sana sanalta.

Lopputulos oli diplomaattisen kiertoilmauksen mestarinäyte, sanoo Tarkka. Suomi ilmoitti suhtautuvansa myönteisesti kokouksen järjestämiseen ja osallistuu mielellään "kokouskutsun saaneiden valtioiden yhteiseen konferenssiin". Suomi siis jätti sanomatta, että se ei osallistu konferenssiin jos osa kutsutuista - länsi - jäisi pois.

Neuvostoliitto hyväksyi kasvojaan menettämättä Suomen poisjäämisen. Se kiitteli Suomen myönteistä kantaa ja valitteli maamme poisjäämistä.

Tarkka sanoo, että tästä Paasikiven kehittämästä väistöliikkeestä, jota oli harjoiteltu jo Marshall-avun ja yya:n yhteydessä, kehittyi Kekkoselle Suomen diplomatian peruskaava. Venäläisille sanotaan kyllä, mutta myös "mutta", joka on niin voimakas että se kumoaa suostumuksen.

Lännen lopullinen torjuva vastaus tuli Moskovaan 30. marraskuuta eli konferenssin avajaispäivänä. Tilaisuutta sanottiin itäblokin perhejuhlaksi, sillä mukana olivat Neuvostoliiton, Puolan, Tshekkoslovakian, Unkarin, Romanian, Bulgarian, Albanian sekä Itä-Saksan valtuuskunnat sekä Kiinan huomioitsijat.

Marraskuun alussa hallituksella oli tärkeää tiedotettavaa. Pääministeri Kekkosen johdolla osa hallitusta ja Neste Oy:n johtaja Eino Erho tiedottivat öljynpuhdistamon rakentamisesta Naantalin Tupavuoreen.

Suunnitelma oli mittava. Laitos rakennetaan puolta vuosikulutustamme vastaavaksi eli se edustaa 450 000 tonnia öljyä.

Jalostamo voidaan rakentaa kahdessa vuodessa. Valtio takaa ulkomaiset noin neljän miljardin markan rakennuslainat. Nesteellä oli Tupavuoressa 248 hehtaaria maata jo monine laitoksineen. Siellä on maan paras öljysatama sekä maan suurin varastoalue 128 000 kuution säiliötiloineen.

Nesteellä oli liikenteessä vuoden alussa luovutettu 15 225 d:w tonnin moottoritankkialus Tupavuori (tuhoutui räjähdyksessä 5.10.1968) ja yhtiölle oli tilattu Hollannista toinen 17 000 d:w tonnin tankkialus, joka valmistuu vuoden 1957 alussa.

Joulukuun 17. päivänä eduskunta hyväksyi Nesteen lainatakuun. Tämä oli yksi ratkaisevia päätöksiä suomalaisen öljynjalostamon perustamiseksi.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.