Terhi Kivistön aliokirjoitus: Turussa rakennettiin kivitaloja tapanilaatoista

TS/Turun maakuntamuseo<br />Asunto-osakeyhtiö Puutarhakatu 7 muodostuu kahdesta kivitalosta, joista toinen on kadun varressa (vaalea rakennus edessä) ja toinen sisäpihalla. Niiden rakennusmateriaali tapanilaatta oli tehtailija Juho Tapanin vuosisadan alussa kehittämä rakennusmenetelmä. Turun Puutarhakadun näkymä on kuvattu vuonna 1957.
TS/Turun maakuntamuseo
Asunto-osakeyhtiö Puutarhakatu 7 muodostuu kahdesta kivitalosta, joista toinen on kadun varressa (vaalea rakennus edessä) ja toinen sisäpihalla. Niiden rakennusmateriaali tapanilaatta oli tehtailija Juho Tapanin vuosisadan alussa kehittämä rakennusmenetelmä. Turun Puutarhakadun näkymä on kuvattu vuonna 1957.

Turun kaupungissa oli 1920-luvun alussa valtava asuntopula. Vuokra-asuntoja oli vaikea saada ja niinpä alivuokralaisuus oli yleistä. Eräs tapa purkaa tätä asuntopulaa oli rakennustuotannon lisääminen. Yhteiskunta alkoi tukea asuntotuotantoa esimerkiksi sillä tavoin, että valtio myönsi yleishyödyllisille rakennushankkeille korottomia avustuslainoja sekä pian sen lisäksi myös tavallisia lainoja.

Asuntotilanne paheni vielä vuokrasäännöstelyn päättymisen johdettua suureen määrään vuokrasuhteiden irtisanomisia ja häätöjä.

Pohjoisella Takamaalla eli Pohjolassa tehdyillä yleishyödyllisten asuntojen rakennustöillä oli myös ratkaiseva merkitys kaupungin taistelussa työttömyyttä vastaan, mitä käytettiin jatkossa perusteluna lainahakemuksissa.

Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, kuinka joukko omien sanojensa mukaan "vähävaraisia virkamiehiä" lähti perustamaan taloyhtiötä Turun keskustaan. Perustettavaksi aiotun Asunto-Osakeyhtiö Puutarhakatu 7 -nimisen yhtiön puolesta jätettiin kesäkuun 15. päivänä 1922 Turun kaupunginvaltuustolle kirjallinen laina-anomus yleishyödyllistä rakennushanketta varten: "Lieventääksemme yhä kärjistyvää asuntopulaa olemme me 40 Turun kaupungissa vuokrahuoneustoissa asujaa päättäneet sanottua tarkoitusta varten perustaa osakeyhtiön Puutarhakatu 7, ja rakentaa tontille N:o 3, Turun kaupungin 7. kaupunginosan 22. neliössä, Puutarhakatu 7 b, neljäkymmentä huoneustoa, joissa on kaksi huonetta ja keittiö."

Vaikka aiemmin kaupunki oli tukenut vain keittiön ja kamarin käsittäviä pienempiä asuntoja, perusteltiin kahden huoneen ja keittiön huoneistoja sillä, että "sellaistenkin perheiden asunnontarve, jotka suuren jäsenlukunsa y.m. takia eivät voi tyytyä pienempään asuntoon, tulisi tyydytetyksi".

Asuntopulan lievittämiseksi vuosina 1920-1925 yleishyödylliseen rakennustoimintaan myönnettiin huomattava määrä rahaa. Noina vuosina muu rakentaminen oli niin verkkaista, että valtion ja kaupungin tuki asuntotuotannolle oli ollut rakennustoiminnan kannalta ratkaisevaa. Yleishyödylliseksi määriteltiin yhtiö, joka ei tavoitellut keinottelumielessä voittoa ja jonka hallituksessa kunnalla oli enemmistö. Lisäksi valtio edellytti, että myös kunta myöntäisi yhtiölle lainan valtion lainan lisäksi sekä luovuttaisi tontin joko ilmaiseksi tai nimellistä vuokraa vastaan.

Asunnot oli rakennettava edullisesti, mutta kestävästi, rakennuskustannuksille määrättiin jopa huonekohtainen yläraja. Yleishyödyllisiä taloyhtiöitä oli Turkuun perustettu muitakin 1920-luvun alussa, mutta Puutarhakatu 7 oli siihenastisista suurin.

Turun kaupunginvaltuusto suostui taloyhtiön laina-anomukseen ja päätti myöntää avustuslainan. Lainan edellytyksenä oli, että Turun kaupungin edustajilla oli taloyhtiön hallituksessa enemmistö. Niinpä taloyhtiöstä tuli kaksi ja kaupungilta kolme edustajaa hallitukseen. Myös yhtiöjärjestykseen olisi kirjattava, että osakkaan tuli olla Turun kaupunkikunnan jäsen.

Tehtailija lahjoitti tontin

Juho ja Josefiina Tapani lahjoittivat Turun kaupungille tontin edellyttäen, että perustettava Asunto-Osakeyhtiö Puutarhakatu 7 saa siihen rakentaa Tapani-järjestelmän mukaiset asuntorakennukset. Taloyhtiö sai muutamien mutkien jälkeen tontin edelleen lahjaksi kaupungilta.

Elokuun 5. päivä 1922 konttoristi W.A. Rainto , työnjohtaja Oskar Salmi ja maalari Into Lindström allekirjoittivat yhtiösopimuksen. He merkitsivät itselleen ensimmäisenä osakkeet ja antoivat sen jälkeen loput osakkeet muiden merkittäviksi. Kauppa- ja teollisuusministeriön hyväksyttyä yhtiöjärjestyksen yhtiö ilmoitettiin kaupparekisteriin.

Syyskuun 12. päivänä klo 18 pidettiin kahvila Sylviassa, Brahenkatu viidessä, Asunto-Osakeyhtiö Puutarhakatu 7 -nimisen osakeyhtiön perustava kokous. Siellä valittiin johtokuntaan taloyhtiön osakkaista insinööri O. A. Autonen ja opettaja Urho Kulovaara . Johtokunnan kolme muuta jäsentä oli Turun kaupunginvaltuusto valinnut, kuten lainan myöntämisen ehtona oli.

Opettaja Kulovaara toimi taloyhtiön isännöitsijänä. Hän oli myöhemmin 1930-luvulla Turun kaupunginvaltuustossa ja tuli tunnetuksi erityisesti yleishyödyllisen asuntotuotannon puolestapuhujana, joten hän varmaankin oli tyytyväinen osakkuuteensa. Vuonna 1936 hän teki aloitteen vähävaraisten kaupunkilaisten asuntotilanteen helpottamiseksi.

Talon piirustukset laati arkkitehti Alex. Nyström . Taloyhtiöön kuului kaksi 4-kerroksista rakennusta, joissa oli myös kellarikerros.

Tammikuussa 1923 sovittiin vielä, että rakennuksen kellarikerroksiin aiotut varastohuoneet muutettiin asunto- ja konttorihuoneistoiksi, sillä niille oli kysyntää.

Urakoitsijana rakennustyössä oli tehtailija Juho Tapanin omistama Turun Rautabetoni-Valimo. Urakkasopimus allekirjoitettiin 27.9.1922 ja työt aloitettiin heti. Urakan oli sopimuksen mukaan oltava valmis kesäkuussa 1923.

Rakennustyöt aloitettiin purkamalla tontilla sijainneet puutalot. Nuo arkkitehti Pehr Johan Gylichin piirtämät empiretalot olivat peräisin 1840-luvulta.

Tapanilaatta jäi kokeiluksi

Taloyhtiössä on 40 asuntoa. Asukkaat pääsivät muuttamaan taloon aikataulun mukaan kesäkuussa 1923.

Asunto-osakeyhtiö Puutarhakatu 7 muodostuu kahdesta vihreästä kivitalosta, joista toinen on kadun varressa ja toinen sisäpihalla. Erikoista on niiden rakennusmateriaali: tapanilaatta. Se oli tehtailija Juho Tapanin vuosisadan alussa kehittämä rakennusmenetelmä.

Juho Tapanin tekemän tonttilahjoituksen ehtona oli, että tontille rakennetaan nimenomaan tapani-järjestelmän mukaiset talot. Tapanilaattoja oli usean kokoisia, 1920-luvulla käytetty oli useimmiten kokoa 100 x 25 x 25 cm, painoltaan 45-50 kiloa. Se oli rautabetoninen laatta, jolla muurattiin rakennuksen seinät (niin ulko- kuin väliseinät) ja välilattiat.

Laatta muodostui kahdesta erillisestä, ohuesta betonilevystä, joita yhdistivät toisiinsa kapeat betonikielekkeet. Ne lyötiin muurattaessa rikki, minkä jälkeen laatan sisäpinnan ja ulkopinnan välillä ei ole ollut suoranaista yhteyttä. Laatan ongelmana oli sen eristyskyky. Laatan sisällä ollut ilmaonkalo ei ollut yksinään tarpeeksi tehokas lämmöneristäjä. Juho Tapanin ideana olikin täyttää onkalot koksikuonalla. Toinen ongelmakohta oli rakenteen kantavuus. Juho Tapani joutui tekemään useita kuormituskokeita osoittaakseen rakennusjärjestelmänsä turvallisuuden.

Muualla Turussa on tapanilaatasta rakennettu asuintalot osoitteisiin Horttokuja 1, Maariankatu 12, Aurakatu 22, Arseninkatu (nyk. Sirkkalankatu) 8, Museomäki 1 ja Alvar Aallon niin kutsuttu "standardivuokratalo" Läntinen Pitkäkatu 20:een. Tapanilaatta jäi kuitenkin vain kokeiluksi. Tapanilaattarakentamista tutkinut Jari Kankaanpää on arvellut syyksi ympäristön, jossa tapanilaattaa sovellettiin käytäntöön. Rakennusala oli vielä 1920-luvulla kehittymätön, eikä alalla ollut suuria yrityksiä.

Juho Tapanilta itseltään puuttui voimakas taustaorganisaatio rahoitusmahdollisuuksineen, jonka tapanilaatan läpivienti olisi vaatinut. Rakennustoiminta oli erittäin riippuvainen asuntomarkkinoista, joissa kysyntä ja tarjonta vaihtelivat. Rakennusvalvonnan kehittymättömyys oli esteenä ja viranomaiset ottivatkin helposti torjuvan kannan rakennushankkeisiin, joiden rakenteiden turvallisuutta he eivät voineet taata. Ennen kaikkea rakentamisen kulttuurille oli 1920-luvulla vielä luonteenomaista esiteollinen tuotantotapa, käsityöläismäisyys.

Taloyhtiö on kahdeksan vuosikymmenen jälkeen edelleen toiminnassa. Rakennukset ovat selvinneet läpi sota-ajan ja Turkua kohdanneet pommitukset saamatta minkäänlaisia vaurioita. Myöskään 1960-1970 -luvulla rakennuksia ei uhannut purkaminen, vaikka Turun keskustasta monta muuta vanhaa taloa hävitettiinkin.

Myös muut Turun tapanilaattatalot ovat edelleen hyväkuntoisia. Tapanilaatta on kestänyt mainiosti käytössä ja on jäänyt mielenkiintoisena vaiheena rakennushistoriaan.

Kirjoittaja on turkulainen historiantutkija, joka on järjestänyt Asunto-Osakeyhtiö Puutarhakatu 7:n arkiston.

TERHI KIVISTÖ

TS/Timo Jerkku<br />Terhi Kivistö on turkulainen historiantutkija, joka on järjestänyt Asunto-Osakeyhtiö Puutarhakatu 7:n arkiston.
TS/Timo Jerkku
Terhi Kivistö on turkulainen historiantutkija, joka on järjestänyt Asunto-Osakeyhtiö Puutarhakatu 7:n arkiston.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.