Vilho Harlen aliokirjoitus: Nato-jäsenyys ei ole vapaamatkustusta

Puolustusvoimien entinen komentaja, amiraali Jan Klenberg vaati äskettäin Suomen liittymistä Natoon lähiaikoina. Hän perusteli ehdotustaan sotilaallisen kaluston kustannusten nousulla; puolustuskustannukset ovat käymässä pienelle valtiolle ylimittaiseksi.

Klenberg on osittain oikeassa. Varustelukustannukset ovat kasvamassa kaikkialla, ja niiden rasite pienelle maalle on todellinen haaste. Nato ei kuitenkaan ota vapaamatkustajia, eikä jäsenyys kustannusten säästämiseksi ole muutoinkaan ongelmaton asia. Nato-jäsenyyttä voidaan perustella vain turvallisuuspoliittisena kokonaisratkaisuna.

Yhdysvaltain ylivoima asevarustelussa

Sotilaallisen kaluston kustannusten kasvu on ollut tosiasia jo pitkään. Kustannukset kasvavat yleistä inflaatiota paljon nopeammin.

Sotilaallinen kaluston nopea teknologinen kehitys ja asejärjestelmien monimutkaistuminen kasvavan suorituskyvyn saavuttamiseksi ovat asekehityksen perustana. Siitä joudutaan maksamaan.

Valtiot hankkivat asearsenaaliinsa parasta kalustoa, jos vain kykenevät. Jo tällä hetkellä havaitaan, että vain Yhdysvallat pärjää varustelussa. Yhdysvallat on saavuttanut mahtavan ylivoimansa niin sanottujen tavanomaisten aseiden osalta toki teknologisen kyvykkyytensä, mutta ennen muuta kustannuskehityksen seurauksena. Muut ovat jääneet kelkasta, koska niillä ei ole varaa samaan kehitykseen ja samoihin asejärjestelmiin.

Puolustus maksaa Natossakin

Pienenkin maan on pakko seurata voimiensa mukaan sotilasteknologian kehitystä. Tämä on ollut nähtävillä Suomessakin. Tilanteeseen on jo sopeuduttu tehostamalla organisaatiota ja purkamalla aluepuolustusta. Koko maata ei enää varauduta puolustamaan. Puolustuksen painopiste on Helsingissä, poliittisessa ja taloudellisessa päätöksentekokeskuksessa ja modernin yhteiskunnan avainkohdissa.

Amiraali Klenbergin ehdotus tuntuisi siten oikeansuuntaiselta. Siihen liittyy kuitenkin kaksi perustavaa laatua olevaa ongelmaa.

Ensinnäkään Yhdysvallat ei ryhdy maksamaan minkään jäsenmaan puolustuskustannuksia, vaan edellyttää niiltä täysimittaista oman alueensa puolustusta. Toki jonkin aikaa voitaisiin ehkä hyötyä siitä, että kalustoa saatettaisiin saada jäsenhintaan.

Tätä hyötyä ei kuitenkaan pidä liioitella, koska Naton omistukseen ei kuulu yhtään asetehdasta, eikä jäsenhintaa muutoinkaan ole olemassa. Asetehtaat toimivat yleensä liiketaloudellisten periaatteiden mukaisesti siten kuin liikeyritykset yleensä. Hintoja voidaan pitää alhaalla vain, jos tuotantosarjat ovat riittävän suuria.

Yhdysvallat ja osa Natoakin käy terrorismin vastaista sotaa, johon pientenkin jäsenmaiden on osaltaan osallistuttava. Tämäkään ei suosi vapaamatkustajia.

Suuren valtion suojelu alistaa

Jäsenyys kustannussyistä sisältää toisen, vapaamatkustusta suuremman periaatteellisen ongelman. Historiallisen kokemuksen mukaan pienen valtion ei ole kovin mielekästä joutua suojeltavan valtion asemaan.

Kautta aikojen suuret valtiot ovat tarjonneet pienemmille "suojelua" omasta mielestään hyvää hyvyyttään. Niinhän varmaan Josif Stalinkin teki talvisodan alla luvatessaan suojella pientä Suomea Saksan hyökkäykseltä - tunnetuin ehdoin. Ongelmana on vain valitettavasti se, että suojeluun alistumisen jälkeen ei itsenäisyydestä juurikaan kannata puhua. Palvelua vastaan suurempi odottaa pienemmän alistuvan täysin tahtoonsa. Klenbergin ehdotuksessa tietenkin ajatellaan, että kustannushyödyn vastapainona olisi varmuudella vähäinen itsenäisyyden menetys.

Ehdotuksessa voi olla perustana sekin, että jonkin verran kompromisseja itsenäisyyden suhteen on jo muutoinkin jouduttu tekemään.

Nato-jäsenyyttä voi perustella

  Venäjän uhasta voidaan olla kahta mieltä. Uhan voidaan katsoa olevan olemassa, ainakin historiallisen kokemuksen perusteella. Tai sitten voidaan olettaa, että Venäjän uhka on lopullisesti mennyttä historiaa. On totuus mikä tahansa, uhan kokeminen on kokijan oma asia. Koska tämän uhan olemassaoloon uskotaan yleisesti, on se tunnustettava ja otettava huomioon. Silloin on syytä tunnustaa avoimesti myös se, että Euroopan unioni ei sotilaallista turvaa tarjoa, vaan sitä on etsittävä Natosta ja kaiken kaikkiaan yhteistyöstä Yhdysvaltojen kanssa.

Myös globaalin terrorismin uhka johtaa samaan johtopäätökseen. Terrorisminvastaista sotaa käydään Yhdysvaltojen johdolla, joten Nato-jäsenyys ja yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa on perustelua. Ellei globaalia terrorismia saada kuriin, Suomikin voi sen kohteeksi joutua ennemmin tai myöhemmin.

Venäjä myös Naton jäseneksi?

Mukaan arvioon on kuitenkin syytä ottaa uutena tekijänä Venäjän ja Naton yhteistyö, ja myös Venäjän ja Yhdysvaltojen yhteistyö. Venäjän ja Naton yhteistyö on jo pitkällä, eikä enää voida sulkea pois sitäkään mahdollisuutta, että Venäjästä tulisi jonakin päivänä Naton jäsen. Tosin todennäköisenpää on, että jäsenyyden sijasta yhteistyö entisestään vahvistuu.

Lisäksi terrorismin vastainen sota on Yhdysvaltojen ja Venäjän yhteinen asia. Terrorismi on niille molemmille vakava uhka, ja koska terrorismi on globaali ilmiö, on hyvin mahdollista, että molempia uhkaavilla terroristeilla on keskinäistä yhteistoimintaa.

Suomen olisi tämän vuoksi järkevää tunnustaa Venäjän aiheuttama turvallisuusongelma, mutta pyrkiä siihen, että sekä Suomi että Venäjä voisivat olla molemmat Naton jäseniä. Tämä sitoisi Venäjän potentiaalisen uhan parhaalla mahdollisella tavalla.

Tuloksena voisi olla myös tietty kustannussäästö. Ei vapaamatkustajuuden, vaan maanpuolustuksen entisestään tehostuvan uudelleenorganisoinnin kautta. Nato-jäsenyyden myötä voitaisiin jatkaa kustannusten vähentämistä aluepuolustuksessa massiivisen (Venäjän) armeijan hyökkäyksen tullessa mahdottomaksi.

Tämä ratkaisu vähentäisi myös sitä painetta, joka liittyy maamiinojen poistamiseen. Säästyvät varat ja mahdolliset lisäresurssit voitaisiin silloin panostaa strategisten kohteiden puolustukseen ja tehokkaaseen liikkuvaan sotilaalliseen voimaan globaalin kriisinhallinnan ja terrorisminvastaisen sodan suunnalla.

Häviääkö Venäjän uhka

Jos Nato-jäsenyys perustuisi turvallisuuspoliittiseen kokonaisratkaisuun eikä kuurupiiloiluun, Suomi voisi saada lopullisesti harteiltaan Venäjän uhan taakan.

  Koska tämä kokonaisratkaisu perustuisi Nato-Suomi-Venäjä -yhteistyöhön ja myös Suomen ja Venäjän avoimeen keskusteluun, jäsenyyden hakeminen ei suuntautuisi Venäjää vastaan. Näin Suomi ei myöskään joutuisi ottamaan maahan Naton tai Yhdysvaltojen tukikohtia tai joukkoja.

  Saamaansa etua vastaan Suomi toki joutuisi antamaan panoksensa globaaliin kriisinhallintaan ja sotaan terroristeja vastaan, mutta sehän on Suomen edessä muutoinkin.

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.