Sanna Kupilan aliokirjoitus: Ipnos aloitti näkkileivän tuotannon sata vuotta sitten

TS/Ari-Matti Ruuska<br />Turussa Linnankatu 61:n sisäpihalla sijainnut suojeltavaksi aiottu Ipnoksen tehdaskokonaisuus tuhoutui tulipalossa viime joulukuussa. - Kuva on maaliskuulta 2001.
TS/Ari-Matti Ruuska
Turussa Linnankatu 61:n sisäpihalla sijainnut suojeltavaksi aiottu Ipnoksen tehdaskokonaisuus tuhoutui tulipalossa viime joulukuussa. - Kuva on maaliskuulta 2001.

Ipnoksen leipätehtaan historia alkoi sata vuotta sitten elokuussa 1904, jolloin työmies Juho Mäkelä ilmoitti Turun kaupungin maistraatille ryhtyvänsä harjoittamaan leipomoliikettä. Hän valmisti pienessä leipomossaan Hämeenkadulla maukasta, ruudullista näkkileipää.

Kahdeksan vuotta myöhemmin 1912 tehtailija Arthur Vilén osti Mäkelän leipomon valmistusresepteineen sekä Linnankadun varrella sijaitsevan tontin vanhoine rakennuksineen. Näin syntyi uusi leipomo, jolle hän antoi nimen Leipätehdas Ipnos - Brödfabrik. Kreikankielinen sana Ipnos tarkoittaa leivinuunia.

Turussa oli jo 1880-luvulla Samppalinnan myllyn omistaja valmistanut näkkileipää, mutta huonolla menestyksellä. Nyt Ipnos jatkoi perinnettä aloittamalla 1910-luvulla koneellisen näkkileivän valmistuksen. Tehtaan ensimmäinen leipomo sijaitsi Linnankadun varren hirsirakennuksessa, joka oli rakennettu 1891 arkkitehti Arthur Kajanuksen piirustusten mukaan asuinkäyttöön. Tontilla oli alkujaan myös neljä muuta asuinrakennusta, jotka suunnitteli Anton Salviander vuosina 1895 ja 1898.

Asuinrakennusten muuttaminen leipomokäyttöön vaati muutoksia, joista ensimmäisen suunnitteli Allan Rosendahl 1912 Linnankadun varren rakennukseen. Sen jälkeen muutostöitä rakennuksissa tehtiinkin jatkuvasti. Adrian Thomanderin suunnitelman mukaan tontin keskiosassa sijainnutta rakennusta laajennettiin 1912, jolloin sen yhteyteen rakennettiin tehtaan 25 metriä korkea savupiippu.

Varsinainen, joulukuussa 2003 tulipalossa tuhoutunut teollisuusrakennus alkoikin kokonaisuudessaan muodostua, kun samaiseen rakennukseen tehtiin 1927 mittavia laajennuksia ja muun muassa vanha leipomo muutettiin kaksikerroksiseksi.

Tehtaan ensimmäinen leipomo-osa purettiin 1939 ja sen tilalle valmistui 1940 L. Wiklundin suunnittelema kolmikerroksinen hallintorakennus, johon sijoittui vasta muodostuneen Huhtamäki-yhtymän pääkonttori. Rakennuksen kolmannen kerroksen porrashuoneen seinällä on taiteilija Harry Henrikssonin 1947 maalaama teos "Työ ja henkinen virkistys", joka kuvaa Huhtamäki-yhtymän silloisia tuotantosuuntia; marjan- ja viljanjalostusta sekä panimoteollisuutta.

Muutostöitä tehdaskompleksin eri osiin oli tehty lähes joka vuosi ja vähitellen vanhojen asuinrakennusten ja uusien tehdaslaajennusten muodostamasta leipätehtaasta oli tullut erittäin monimuotoinen ja sokkeloinen, jonka vuoksi tehdasta alettiin järjestää uudestaan 1940-luvun alkupuolella. Tuolloin muun muassa kallioon louhittiin tilat kymmenen metrin levyisille uuneille.

Mensaa armeijalle

Suomen kaupan historiassa Ipnos käytti ensimmäisenä leivästä tuotemerkkiä. Näkkileipää ei myyty vain leipänä, vaan sitä myytiin nimellä Mensa, joka on latinaa ja tarkoittaa pöytää.

Näkkileivän kysyntä kasvoi huomattavasti 1918 Suomen armeijan perustamisen myötä, armeija kun tilasi tarvitsemansa leivän Ipnokselta. Sen vuoksi Vilén perusti armeijalle valmistettavaa leipää varten haaraliikkeen vanhaan leipomoon St. Erik-yhtiöön Kristiinankadun ja Eerikinkadun kulmaan, josta hän oli ostanut osakkeita.

Haaraliikkeen tuotanto kasvoi nopeasti suuremmaksi kuin Linnankadun leipomon, jossa suurin osa rakennuksista oli edelleen asuinkäytössä. Siksi olikin tarkoituksenmukaista erottaa asunnot ja leipomot toisistaan. Leipomoista muodostettiin 1932 osakeyhtiö, Ipnos Oy, ja kiinteistöstä muodostettiin oma yhtiönsä Asunto-osakeyhtiö Linnankatu 61.

Athur Vilén myi leipomoyhtiönsä osakkeet 1934 ja yhtiön perustamisesta lähtien johtokunnan puheenjohtajana toiminut Heikki Huhtamäki valittiin järjestelemään yhtiö uudelleen.

Ipnoksesta tulee keksi- ja makeistehdas

Pelkän näkkileivän myynti ei enää 1930-luvulla kannattanut, jonka vuoksi alkoi yhtiön toimialan laajentaminen Heikki Huhtamäen johdolla.

Näkkileivän ohella tehdas alkoi valmistaa 1936 vohveleita ja 1938 uunista tulivat ulos ensimmäiset keksit. Leivän ja keksien rinnalle Huhtamäki toi Ipnoksen tuotantoon makeiset, jotka olivat hänen alkuperäistä alaansa.

Nyt vielä asuinkäytössä olleet huoneistot tyhjennettiin, kaikki rakennukset liitettiin yhteen ja korjausten jälkeen niihin sijoitettiin keksi- ja makeistehtaan koneisto. Makeisten valmistus alkoikin jo heti tammikuussa 1936 tehdassalissa, joka jo itsessäänkin näytti karamellilta: kermankeltaiset seinät ja kirsikanpunaiset makeiskoneet muodostivat miellyttävän väriyhdistelmän. Tehdastilat pysyivätkin miellyttävinä ja puhtaina, sillä kohta jo taas uudistettiin ja keväästä 1937 lähtien kaikki keittokattilat kuumennettiin nokisten hiilien sijasta kaasulla.

Huhtamäki sai Ipnoksen toiminnan nopeasti kannattavaksi, jopa niin, että Ipnos osti 1939 ja 1940 Jalostajan ja Huhtamäki-Hellaksen osake-enemmistön. Sen seurauksena makeisten valmistus lopetettiin Ipnoksessa ja tehtaaseen siirrettiin sen sijaan makaronin valmistus. Tehtaan nimi muutettiin 1943 Keksi- ja leipätehdas Ipnokseksi. Näkkileipää valmistettiin edelleen, sillä sota-aika lisäsi hyvin säilyvän näkkileivän kulutusta sekä armeijassa että kotirintamalla, jossa näkkileipä tarjosi leivän silloinkin kun leipomosta ei saanut tuoretta leipää.

Sodan tuoma raaka-aine pula rajoitti Ipnoksen toimintaa 1940-luvun lopulle asti varsinkin keksituotannon osalta. Cream Cracker -voileipäkeksien, vohvelien ja vaniljakeksien valmistus voitiin uudestaan aloittaa vasta 1949. Tunnettu tuote Ipnoksella oli myös sokerivesikuorrutteinen Cafe Noir

-keksi.

Linnankadun sokkeloinen ja ahdas tehdas ei kuitenkaan mahdollistanut enää Ipnoksen laajentumista, jonka vuoksi uusi tehdas valmistui Kärsämäkeen 1951. Keksien ja Mensa-näkkileivän valmistus jatkui nyt Kärsämäessä, tosin Mensa leipä sai 1950-luvulla uuden nimen, siitä tuli Ruutu-näkkileipä.

Ipnos valmisti Ruutu-näkkileipää tuotantonsa loppuun eli vuoteen 1967 asti, jolloin Ipnos myytiin Vaasan Höyrymylly Oy:lle. Tällä hetkellä Ipnoksen suosikkileivän perinnettä jatkaa vanhalla, mutta hieman muutetulla reseptillä ja tutulla ruutukuvioinnilla varustettu Pieni Pyöreä Kumina näkkileipä.

Tuotteina Figarol ja Budapest

Makeistuotteiden osalta Ipnoksen erikoisalaksi muodostuivat erilaiset pastillit ja jo 1938 Ipnos oli Suomen suurimpia pastillin valmistajia, jonka tuotantomäärät pastillien osalta olivat samaa luokkaa kuin Fazerilla tuolloin.

Tunnetuin tuote lienee 1930-luvun puolivälissä markkinoille tullut Figarol, jota mainostettiin ääntä kirkastavana laulajan pastillina. Ensin valmistettiin pelkästään valkoisia Figarol-rakeita, mutta valikoimaan tuli kohta myös Jodi-Figarol ja Terva-Figarol. Jodi-Figarolia meni myös sota-aikana armeijan tarpeisiin.

Figarolin erikoisen, pikkurahakukkaromallisen pakkausrasian suunnitteli Heikki Huhtamäki ja sen valmistukseen tarvittiin erikseen suunniteltu kone. Viehättävät ja käytännölliset pahvipakkaukset olivat muutenkin 1930-luvulla uutuus, joita suunniteltiin Ipnoksen seinien suojissa.

Ipnoksen tehtaalla ideoitiin myös toinen suomalainen klassikkotuote, nimittäin Budapest-suklaakonvehti, joka tuli markkinoille 1936. Ipnoksen teknillinen johtaja Bertel Gardberg vaikutti voimakkaasti Budapestin sekä 1935 markkinoille tulleen pehmeän kermatoffeen kehitykseen.

Makeistuotteiden valmistus jatkui Linnankadulla 1940-luvun alkupuolelle asti, jolloin valmistus siirrettiin Hellakseen Kärsämäen tehtaalle.

Puolustusvoimat ja Turku omistajiksi

Huhtamäki-yhtymä myi Ipnoksen vanhan tehdaskiinteistön 1952 Puolustusvoimille, joka sijoitti kolmikerroksiseen kadunvarsirakennukseen Turun rannikkotykistörykmentin sekä sotilaspiirien esikunnat. Piharakennuksiin sijoitettiin varusmiesten majoitustiloja, sotilaskoti ja varastoja. Vanhan tehtaan lukuisiin rakennuksiin mahtuivat myös muona- ja varusvarastot, sairastupa ja autokorjaamo.

Rakennukset olivat Puolustusvoimien käytössä vuoteen 1982 asti, jolloin ne siirtyivät Turun kaupungin haltuun.

Puolustuslaitoksen jälkeen Linnankadun hallintorakennuksessa on työskennellyt Turun kaupungin liikuntavirasto ja ympäristönsuojelutoimisto, pari viime vuotta ympäristönsuojelutoimistolta vapautuneissa tiloissa on sijainnut Siirtolaisinstituutti. Piharakennukset olivat toimineet varastoina tai ne olivat olleet tyhjillään, jonka vuoksi niihin oli luvattomasti majoituttu aina silloin tällöin.

Tulipalo tuhosi suojelun

Tehdaskompleksi, joka pääsääntöisesti oli muodostunut piharakennuksista, tuhoutui lähes täydellisesti 16.12.2003 alkaneessa tulipalossa. Samalla tuhoutuivat Ipnoksen tehdasta koskeneet suojelutavoitteet.

Ipnoksen rakennusten suojelusta oli käyty kiivasta keskustelua 1990-luvun lopulta lähtien, jolloin Varsinais-Suomen taidetoimikunta teki rakennussuojeluesityksen tehtaan rakennuksista. Tällöin Lounais-Suomen ympäristökeskus määräsi osan kyseessä olevalla tontilla olevista rakennuksista suojeltavaksi rakennussuojelulain mukaisesti, mutta kaupungin valituksen jälkeen ympäristöministeriö jätti 1999 suojelupäätöksen vahvistamatta, katsoen kuitenkin että Ipnoksen tehdaskokonaisuus on kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja se tulee suojella asemakaavoituksen yhteydessä.

Tämän suojeluprosessin kestäessä tehtaan kunto oli heikentynyt vuosi vuodelta ja edellinenkin keväällä 2003 ollut tulipalo oli vain lisännyt rakennusten tuhoutumista. Ironista kyllä, virkamieskunta oli jo aiemmin sopinut Ipnoksen tonttia ja tehdasta koskevan kokouksen keskiviikon 17.12. aamuksi. Tulipalosta johtuen kokouksen luonne muuttui täysin. Tehdas ja sen suojelutavoitteet kun olivat konkreettisesti kadonneet savuna ilmaan edellisenä iltana.

Nyt rakennuksista suojeltavaksi ja säilytettäväksi jäi ainoastaan vuonna 1940 rakennettu hallintorakennus, jonka suojelusta ei varsinaista kiistaa ole ollutkaan.

Turun kaupunginhallitus teki kesäkuussa 2004 päätöksen, jossa Ipnoksen tontin niin sanottu takaosa myydään Sato-Taso Oy:lle. Kadunvarrella sijaitseva rakennus säilyy kaupungin omistuksessa. Tontille on mahdollista uudisrakentaa voimassa olevan 1955 vahvistetun asemakaavan mukaan 4 300 kerrosneliötä.

Entisestä ajasta jää pihalla kertomaan graniittikivipengerrys ja suihkukaivo, joilla maakuntamuseo on katsonut olevan kulttuurihistoriallista arvoa.

Kirjoittaja on Turun maakuntamuseon tutkija.

SANNA KUPILA

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.