Rauno Lahtisen aliokirjoitus: Linnanlahti oli maankuulu lintualue

TS/Arto Takala<br />Linnanlahden kaunis ranta-alue Turun sataman edustalla on nykyään kokonaan kadonnut satamalaitureiden ja varastoalueiden alle, Rauno Lahtinen kirjoittaa. - Viime elokuussa otetussa Linnanaukon kuvassa näkyy Ruissaloa (vas.), Länsisatamaa ja Kanavaniemeä (oik.).
TS/Arto Takala
Linnanlahden kaunis ranta-alue Turun sataman edustalla on nykyään kokonaan kadonnut satamalaitureiden ja varastoalueiden alle, Rauno Lahtinen kirjoittaa. - Viime elokuussa otetussa Linnanaukon kuvassa näkyy Ruissaloa (vas.), Länsisatamaa ja Kanavaniemeä (oik.).

Pansion etelärantaan halutaan rakentaa Turun uusi suursatama. Jos satamasuunnitelmat toteutuvat, käy Pansion ja Ruissalon väliselle Pohjoissalmelle pian lähes yhtä huonosti kuin sataman edustan Linnanaukolle jo vuosikymmeniä sitten.

Pansion suuntaa on pidetty sataman luontevimpana laajenemisseutuna lähes 1900-luvun alusta lähtien. Aihe on noussut aina toisinaan julkisuuteen, kuten viimeksi marraskuussa 2003 (TS 1.11.). Kokonaisuudessaan sataman laajentuminen ja sen vaikutukset ovat kuitenkin vuosikymmenten saatossa jääneet yllättävän vähälle huomiolle.

Turun sataman laajentumisen historiasta kirjoitetaan yleensä aivan kuin alueella ei aikaisemmin olisi ollut yhtään mitään. Korkeintaan Turun ja Ruissalon välistä Linnanaukkoa ja sen rantoja Linnanlahdella kuvaillaan arvottomaksi vesijättöalueeksi, mutta luonnon näkökulmasta alueella on kuitenkin yllättävä menneisyys.

Turun linna oli aikoinaan rakennettu pienelle saarelle ja heti sen takana lainehti meri. Linnan taakse alettiin rakentaa Kanavaniemeä 1870-luvulla, jolloin satamatoimintoja siirtyi sinne uuden rautatieyhteyden myötä.

Kanavaniemi tehtiin 1800-luvun lopulla ruoppausjätteestä. Vielä 1900-luvun alussa merenranta ulottui kuitenkin linnan pohjoispuolella lähes Portsaan saakka lähelle Puutarhakadun päätä.

Turun erotti Ruissalosta yhä useiden satojen metrien, jopa kilometrin levyinen merialue. Linnanaukolla nähtiin laivojen lisäksi myös yllättäviä eläimiä: muun muassa pyöriäiset olivat 1940-luvulle saakka usein nähtyjä vieraita Aurajokisuussa ja välillä joessa asti.

Vesilintujen paratiisi

Myös Linnanlahti oli tunnettu eläinmaailmastaan. Matalan lahden rannoilla oli kymmenien hehtaarien suuruinen rehevä ruovikko, jonka silloiset lintuharrastajat tunsivat yhtenä Varsinais-Suomen upeimpana lintualueena aina 1920-luvulle saakka.

"Harva turkulainen tietää, että meillä aivan kaupungin laidassa on vesilintujen paratiisi. Linnanaukkoa ympäröivissä ruohikoissa elää uskomattoman suuri määrä erilaisia vesilintuja" kirjoitti Turun Sanomat vielä 1929.

Matalaa lahtea oli kuitenkin jo pitkään pidetty uhkana lähiseudun asukkaiden terveydelle. Kaupungin pohjoisosan jätteet valuivat mereen rautatietä seurailevassa avoviemärissä ja juuri siksi ranta oli rehevöitynyt. Vuonna 1909 lahden tulevaa täyttöä perusteltiin kaupunginvaltuustossa nimenomaan terveydellisillä syillä.

Rannassa kun oli viemäreistä huolimatta suosittu yleinen uimapaikka. Lahden vesi oli ruskeaa ja likaista, mutta muita uimarantoja ei kaupungin läheisyydessä enää ollut. Jokivarren uimapaikat oli saastumisen takia suljettu ja Ruissalo oli hankalan matkan päässä.

Kaiken lisäksi ranta-alue toimi kaatopaikkana. Vuoden 1879 terveydenhoitoasetus määräsi kaupungit osoittamaan kaatopaikan asukkaiden jätteille. Turun kaupungin pohjoispuolen viralliseksi kaatopaikaksi oli valittu juuri kyseinen rautatien ja rannan välinen alue, jonne sontakuski toisensa jälkeen toi jätekuormia päivittäin.

Alueen arvostus olikin pohjalukemissa ja sen surkeasta kunnosta valitettiin lehdissä yhtenään. Valituksista huolimatta kaatopaikka säilyi aina 1940-luvulle asti, jolloin sen päälle rakennettiin saksalaissotilaiden asuttama Pikku-Berliini ja Turun pääkaatopaikaksi osoitettiin Peltola.

Lintulahtea ei 1900-luvun alkupuolella osattu arvostaa lainkaan vaan aluetta pidettiin vain sataman mahdollisena laajentumisalueena. Laajentumiseen kohti pohjoista olikin varauduttu jo pitkään. Viimeistään 1890-luvulla, kun Kanavaniemi oli saatu valmiiksi, ryhdyttiin rautatien pohjoisen puoleisia alueita täyttämään joen ja satama-alueen laivareittien ruoppauksessa syntyneellä mudalla. Kahden ruoppaajan merenpohjasta nostamaa liejua kuljetettiin linnan luota Linnanlahden rantaan pienen veturin vetämissä vaunuissa.

Kun ruoppauskalusto uusittiin 1905, alettiin lahden rantoja täyttää entistä aktiivisemmin. Sataman käyttöä rajoitti vielä 1900-luvun alussa keskellä Linnanaukkoa sijainnut silta Kanavaniemeltä Ruissaloon. Se purettiin 1911, jolloin Ruissalon uusi silta valmistui suurin piirtein nykyisen sillan paikalle ja laivojen kulku helpottui.

Lahdesta tuli Mutavärkki

1910-luvulla, varsinkin vuonna 1916, sataman laajentamissuunnasta nousi kova julkinen keskustelu. Satamaa esitettiin laajennettavaksi syvemmille vesille Airiston rannoille, erityisesti Ruissaloon ja Kuuvan nokkaan. Suurin osa päättäjistä halusi kuitenkin suojella Ruissalon luontoa ja kannatti satamaa mieluummin Hirvensalon rantakallioille.

Ruissalo ja Hirvensalo karsiutuivat lopulta satamavaihtoehtoina pois laskuista ja laajentuminen kohti Pansiota kiihtyi. Vaihtoehdot olivat joka tapauksessa vähissä, eivätkä Ruissalon tai Hirvensalon satamat saisi nykyään kiitosta.

Satamasuunnitelmat mutkistuivat hetkeksi 1920-luvulla. Kaupunki oli 1912 lähettänyt senaattiin pyynnön saadakseen Iso-Heikkilän sotilasvirkatalon maat itselleen. Valtioneuvosto luovutti kuitenkin 70 hehtaaria Iso-Heikkilän aluetta yllättäen Turun yliopistolle vuonna 1919.

1920-luvulla alueelle suunniteltiin uuden suur-Turun keskustaa, mutta suurelliset suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet.

Sen sijaan yliopisto luovutti kaupungille 21 hehtaaria tilaan kuuluvia vesi- ja ranta-alueita vuonna 1927 ja sataman laajeneminen keskittyi selkeästi Pansion suunnalle. Lahden täyttö jatkui satamainsinööri K. A. Lasseniuksen 1929 laatimien suunnitelmien mukaisesti.

1920-luvulla Linnanlahden luonnon tila alkoi jo huonontua selvästi ja viimeistään vuoden 1931 aikana lintulahti pyyhkäistiin kokonaan pois kartalta. Turun Sanomien mukaan "ruoppaustyö sataman edustalla on ollut kerrassaan huikeata. Hyvin kaunis ranta-alue on muuttunut nopeasti. Lieju vyöryy kouruja myöten alueelle ja täyttää alavan seudun".

Tuhon täydensi vuonna 1932 valmistunut uusi suuri pääviemäri, joka johti kaikki Turun pohjoisen puolen teollisuuden ja kotitalouksien jätevedet puhdistamatta Linnanaukon matalaan rantaveteen.

Alue tunnettiin 1930-luvulta alkaen nimellä Mutavärkki tai Preeria, sillä muta-aavikko toi lähinnä mieleen kuun maiseman, jossa siellä täällä näkyi vielä avoviemäreitä ja jätekasoja. Lahti oli tuhottu nopeasti ja tehokkaasti ja kaiken lisäksi ilman, että Turun sanomalehdissä tai edes kaupunginvaltuustossa olisi käyty lainkaan keskustelua alueen luonnon arvosta saati sen säilyttämisestä.

Nykypäivän näkökulmasta täyttöön käytetty joenpohjan muta oli lisäksi melkoista ongelmajätettä, johon oli saostunut vuosikymmenten teollisuuspäästöt.

Myöhemmät laajennukset

Ensimmäiset öljysäiliöt Pansioon valmistuivat jo vuonna 1931, sillä öljyn säilyttäminen ahtaan Kanavaniemen säiliöissä oli käynyt vaaralliseksi. Sitä ennen oli öljysataman vieressä oleva Oravaisten saari yhdistetty mantereeseen ruoppausmassojen avulla. Alue on sama, jonne satamalaajennusta nykyisin suunnitellaan.

Sataman laajeneminen myös Linnanaukon alueella jatkui kiihtyvällä vauhdilla pian toisen maailmansodan jälkeen. Vuonna 1937 päätetyt uudet suunnitelmat toteutettiin 1950- ja 1960-lukujen aikana. 1950-luvun lopulla satamalaitureita esitettiin jälleen rakennettavaksi myös Ruissalon puolelle, mutta kiivas vastustus esti hankkeen.

Sen sijaan päätettiin vuonna 1970 täyttää peräti 50 hehtaaria Linnanaukon merialuetta, jolloin sataman ja Ruissalon väliin jäisi enää vain hyvin kapea kanava. Kuten tunnettua, niin myös tapahtui pitkin 1970- ja 1980-lukua.

Linnanaukon komea merialue on nykyään kokonaan kadonnut satamalaitureiden ja sekavien varastoalueiden alle. Mikäli edellä kuvailtua sataman laajennusta lähes kaupungin keskustassa sijaitsevalle meri- ja ranta-alueelle suunniteltaisiin nykypäivänä, voi melkoisella varmuudella veikata, ettei se tulisi onnistumaan. Vähintäänkin aikeesta luulisi syntyvän Helsingin Vuosaareen verrattava taistelu.

Kirjoittaja valmistelee väitöskirjaa Turun ympäristöhistoriasta.

RAUNO LAHTINEN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.