Raino Puottulan aliokirjoitus: Armonlaakson luostarin nousu ja tuho

Taiteilija Eeli Jaatisen vuonna 1929 maalaaman koulujen opetustaulun Elämää Naantalin luostarissa on arveltu esittävän piispantarkastusta ja luostarin vihkimistä vuonna 1462, jolloin piispa Konrad Bitz myös kiinnitti erityistä huomiota luostarikurin kunnioittamiseen. Opetustaulun kuva on luostarin pohjoiselta, nunnien puolelta, jonka erotti munkkikonventin alueesta korkea muuri.
Taiteilija Eeli Jaatisen vuonna 1929 maalaaman koulujen opetustaulun Elämää Naantalin luostarissa on arveltu esittävän piispantarkastusta ja luostarin vihkimistä vuonna 1462, jolloin piispa Konrad Bitz myös kiinnitti erityistä huomiota luostarikurin kunnioittamiseen. Opetustaulun kuva on luostarin pohjoiselta, nunnien puolelta, jonka erotti munkkikonventin alueesta korkea muuri.

Eurooppalaista uskonelämää kohahdutti keskiajan lähestyessä loppuaan lajissaan harvinainen ilmiö. Ruotsin Uplannin Finstassa oli aivan 1300-luvun alussa syntynyt vaikutusvaltaiseen, kuninkaan valtaneuvoksen perheeseen tytär, jonka tulevaisuus olisi näyttäytynyt selkeänä, taloudellisesti turvattuna ja muutenkin ongelmattomana - ellei hän olisi ollut erilainen kuin kaltaisensa.

Puhumaan hän oppi kolmevuotiaana, seitsenvuotiaana hän sai ensimmäiset näkynsä, kruunua ojentavan Neitsyt Marian, joka tarjosi hänelle elämää Kristuksen sanansaattajana.

Tehtävään lupautuneesta Birgitta Birgerintyttärestä tuli ilmestysten näkijä, kruunupäidenkin kunnioittama ja pelkäämä luostarilaitoksen uudistaja.

Ensimmäinen birgittalaisluostari perustettiin vuonna 1370 kuningas Maunu Eerikinpojan ja hänen puolisonsa Blankan lahjoittamaan Vadstenan kuninkaankartanoon, seuraavat kaksi Firenzeen ja Danzigiin vielä 1300-luvun puolella. Vauhti kiihtyi 1400-luvulla niin, että birgittalaisluostarien määrä nousi kymmeniin. Niiden joukossa oli1430-luvun lopulla Suomeen perustettu Armonlaakson birgittalaisluostari, Maskun Karinkylään.

Suomessa oli entuudestaan, 1200-luvulta alkaen viisi luostaria, dominikaanien luostarit Turussa ja Viipurissa, fransiskaanien luostarit Viipurissa, Raumalla ja Kökarissa, mutta ei yhtään naisluostaria ennen 1400-lukua.

Jo jonkin aikaa oli ollut vireillä dominikaanisen naisluostarin perustaminen Suomeen, kunniaksi Neitsyt Marian äidille Pyhälle Annalle. Myöhäiskeskiajalla oli kaikkialla länsimaisen kirkon piirissä juuri Annan palvonta näkyvästi esillä, Suomessakin.

Maunu II Tavast oli hänkin piispuuskautenaan pitkälti Pyhän Annan luostarihankkeen kannalla, ostipa hän tuomiokapitulin varoilla vielä 1430-luvulla maa-alueita tarkoitukseen Raision Inkoisista. Ehtona oli kuitenkin, että ellei dominikaanista hanketta olisi mahdollista toteuttaa - minkä "Jumala kieltäköön" niin kuin hän sanoi - varat siirtyisivät Turun tuomiokirkon Pyhän Annan alttarille.

Pohjoismaisessa politiikassa tapahtui 1400-luvun edistyessä merkittäviä muutoksia. Ruotsissa oli syttynyt talonpoikaiskapina ja ilmennyt muitakin häiriöliikkeitä. Pohjolan unionissa koettiin Eerik Pommerilaisen aikana kopeutta suhteessa nimenomaan Ruotsiin, eikä keskieurooppalainen dominikaanisuus enää viehättänytkään ruotsalaisia.

Yksinkertaiselle rahvaalle oli tarjottava virkistystä

Näissä mietteissä kokoontui Ruotsin herrainpäivät eli kuninkaan valtaneuvosto elokuun viimeisellä viikolla 1438 Täljessä, myöhemmässä Södertäljessä, jossa ruotsalaisuuden lippu nostettiin korkealle.

Oli tehtävä jotain unionikuninkaalliselle pöyhkeydelle ja painotettava arvostusta Roomassa asti tunnetulle pohjoismaiselle pyhimykselle Birgitalle. Hänen pyhimykseksi julistamisensa oli tapahtunut lokakuussa 1391 Pietarinkirkossa kaupungin kaikkien kirkonkellojen soidessa ja soihtujen palaessa. Paavi Bonifacius IX oli henkilökohtaisesti kirjoittanut Birgitan nimen kultaiseen pyhimysten kirjaan.

Täljessä syntyi luostariratkaisu suomalaiseen suuntaan. Valtaneuvokset totesivat olevan hyödyllistä, että "siihen maahan yksinkertaisen rahvaan sielun virkistykseksi järjestetään jumalanpalveluksia, mutta neuvosto pitää puolestansa edullisempana, että sinne perustetaan (Pyhän Annan sijasta) Vadstenan Pyhän Birgitan järjestön luostari, jossa elää sekä sisaria että veljiä Jumalan tahdon mukaisesti Häntä palvellen, syntisten ihmisten mielenylennykseksi ja parannukseksi. Tällainen luostari on parempi monista syistä, etenkin saarnan, ripityksen ja synninpäästön vuoksi, joita birgittalaisluostarissa tarjotaan enemmän kuin muissa luostareissa".

Valtaneuvosto päätyi 1438 elokuun 30. päivän ratkaisevassa kokouksessaan birgittalaisluostarin perustamiseen Suomeen. Paikkakysymykseenkin näytti syntyvän sopiva ratkaisu.

"Mutta koska valtaneuvosto hyvin ymmärtää, ettei tuo maa voi aikaansaada ja ylläpitää birgittalaisluostaria jumalanpalvelusmenoineen ilman valtakunnan ja Jumalan ystävien apua, se (valtaneuvosto) antaa luostarin ylläpidoksi Stenbergan kuninkaankartanon Maskussa kaikkine siihen kuuluvine tiloineen, jotka kartanon kuningatar Margareeta oli aikoinaan ottanut kruunulle ritari Jaakko Djäkniltä ".

Valtaneuvoston evästykset ulottuivat myös luostarin vihkimiseen, jonka kunniahahmoiksi osoitettiin Jumala, Neitsyt Maria, valtakunnan erityinen suojelija Pyhä Johannes Kastaja, Pyhä Anna ja Pyhä Birgitta.

Maskun Karinkylän luostarihanketta toteutettiin tavattomalla vauhdilla. Jo syksyllä 1438 Maskuun lähetettiin Vadstenasta taitavia miehiä tutustumaan tilanteeseen. Piankin Karinkylässä oli jo toimintaa käynnissä, ja se jatkui vuoteen 1441.

Pahaksi onneksi Karinkylän sinänsä ehdot ennakkoon täyttänyt maasto neljän kukkulan muodostamassa syvässä laaksossa oli niin vesiperäistä, että luostariväki sairasti paljon, ja niin pehmeää, että rakenteiden perustukset painuivat sijoillaan. Juomavesi oli sekin huonoa.

Maskusta lähetettiin sanansaattaja välittämään tietoa uudelle kuninkaalle, Eerik Pommerilaisen sisarenpojalle Kristoffer Baijerilaiselle, ja pyytämään häntä osoittamaan uusi paikka luostarin rakentamiselle.

Sellainen oli löytyvinäänkin, kun kuningas tarjosi tarkoitukseen Perniön Pyhäjoen kuninkaankartanon Muntolanniemellä. Työt tosin aloitettiin, mutta niitä ei syystä tai toisesta jatkettu. Suurin syy lienee ollut, että lähimailta ei löytynyt birgittalaissäännön edellyttämää ns. hiljaista vettä, järveä, merenlahtea, hitaasti virtaavaa jokea tai vastaavaa.

Kolmas kerta toden sanoi, Raisiosta löytyi Naantali

Maskun ja Perniön jälkeen pelastus löytyi Raisiosta. Merenrantamaisemissa sijaitsevan Ailosen tilan omistus oli siirtynyt perintönä kuninkaan asemiehen tyttärelle Lucia Olavintytär Skelgelle ja hänen puolisolleen, Turun linnanpäällikkö Henrik Klaunpoika Djäknille , jotka hurskaina kristittyinä lahjoittivat vuonna 1442 Ailosen perintömaan jo kolmannen kerran toteuttamistaan odottavalle birgittalaisluostarihankkeelle.

Nopeaa etenemistä edellyttävien lahjoitusehtojen vauhdittamina ryhdyttiin pikaisiin toimiin Kristoffer Baijerilaisen tavoittamiseksi hänen lähdettyään varmistamaan maakuntien uskollisuudenvalan. Uusi kuningas, jonka vanhemmat olivat olleet perustamassa Baijerin Gnadenbergin eli Armon vuoren birgittalaisluostaria lähelle Nürnbergiä, tavoitettiin Kööpenhaminan linnasta, missä hän allekirjoitti elokuun 23:ntena 1443 päätöksen Vallis gratiaen, Armon laakson, saksalaisen kielitaustan mukaisesti Nadhendalin, ruotsalaisittain Nådendalin ja siitä suomeksi kääntyneen Naantalin luostarin ja kaupungin perustamisesta Ailosiin.

Maunu-piispa, joka viimeiset elinvuotensa 1450-1452 asui Naantalin Piispanniemen talossaan, ei ollut kuulunut alunperin birgittalaishankkeen kannattajiin. Vähin erin hän kuitenkin lämpeni ajatukselle ja muuttui sen tarmokkaaksi edistäjäksi.

Luostarin rakentaminen oli vähäväkiselle Naantalille ja koko seutukunnalle valtava hanke. Legendan mukaan Ailosen mäellä oli jo kristinuskon varhaisina aikoina ollut puukappeli, jota sanottiin ratsukirkoksi.

Birgittalaiskirkkoakaan ei heti rakennettu kivestä. Entistämistöiden yhteydessä 1963-1964 runkohuoneen sisältä paljastuivat puurakenteisen kirkon perustukset, suorakaiteisena 27 metriä pitkät ja 15 metriä leveät rakenteet munkkikuorineen. Kivikirkon mitat olivat puukirkkoon verrattuina liki kaksinkertaiset.

"Rouvani, on vaikeaa löytää miestä, joka tottelee naista"

Lajissaan harvinaisen Armonlaakson kaksoisluostarin ensimmäinen abbedissa eli Pyhän Birgitan luostarisäännön mukaan koko luostarin taloudellinen ja hallinnollinen johtaja oli Vadstenasta 1440 tullut Katariina Pentintytär . Ensimmäinen kenraalikonfessori eli munkkikonventin esimies oli niin ikään Vadstenasta samaan aikaan Naantaliin siirtynyt Johannes Bernardi.

Abbedissan suuri valta kaksoisluostarisssa aiheutti väliin hankauksia, joita Pyhä Birgitta tosin oli aavistellutkin. Eräässä ilmestyksessä Neitsyt Maria oli häntä varoittanut sanomalla: "Rouvani, on helppoa löytää naisia, jotka alistuvat luostarisääntöön, mutta on vaikea löytää miehiä, jotka tahtovat antautua yhden naisen johtoon".

Naantalin luostarin toiminta alkoi lupaavissa merkeissä. Tulijoita riitti, omaisuus karttui, arvostus oli suuri. Nunnaksi aikovan tuli olla 18- ja munkiksi aikovan 25-vuotias. Uskon vakautta koeteltiin pitkään ennen vihkimistä.

Monessa asiassa luostari avasi tietä suomalaiselle sivistykselle. Naisille tarjoutui uusia mahdollisuuksia paitsi uskonelämän kehittämiseen myös käytännön toimiin. Suomen ensimmäisenä nimeltä tunnettuna tekstiilitaiteilijana voidaan pitää huittislaista nunnaa Birgitta Anundintytärtä , ensimmäisenä nimeltä tunnettuna kirjailijana todennäköisesti Pohjanmaalta lähtöisin ollutta munkkiveli Jöns Buddea . Heidän töitään on kansallismuseoissa ja -arkistoissa sekä Suomessa että Ruotsissa.

Lajissaan ensimmäinen oli myös Naantalin luostarin 1442 Vadstenan luostarin lahjana saama lääke- ja yrttikirja, ns. Naantalin luostarikirja.

Uskonpuhdistus romahdutti luostarin 1500-luvulla. Västeråsin valtiopäivät 1527 oikeuttivat Kustaa Vaasan ottamaan katolisen kirkon omaisuuden valtion haltuun. Valtiovelan maksuun määrättiin kirkkojen kellotkin. Piispa Mikael Agricola oli jo piispantarkastuksessaan kesällä 1554 vannottanut luostariväkeä olemaan huutamatta enää Neitsyt Mariaa avuksi, laulamatta katolisia lauluja ja lukematta Birgitan ilmestyksiä.

Naantalin luostari toimi puolitoista vuosisataa. Luostarikirjaan on merkitty, mukaan lukien myös palvelijakartanon väki, sinä aikana niin ikään puolitoistasataa nimeä. Viimeiset luostarin jäsenet kuolivat vuoden 1590 tietämissä.

Kuningas Kaarle IX :n eli Turun linnan huovit hajottivat 1600-luvun alussa Naantalin luostarin muurit ja kirkkoa lukuun ottamatta muutkin rakennelmat. Niissä toimissa huoveja avustivat innokkaasti kaupungin asukkaat, sillä rakennuskivillä oli kysyntää. Armonlaakson birgittalaisluostarin taru oli päättynyt.

Kirjoittaja on Naantalin historiaan perehtynyt toimittaja. Hän luennoi aiheesta viime keskiviikkona Turun tuomiokirkossa Turun suomenkielisen työväenopiston ja tuomiokirkkoseurakunnan Studia generalia -sarjassa.

RAINO PUOTTULA

Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Birgittalaisluostarin
Luostarin synnyn taustatiedoista saatavilla lisää tietoa. Kun elimme kalmarin unionin aikaa ja historian tiedot keskittyivät pääasiassa Ruotsiin, ovat nettitiedot lisäämässä runsaasti yksityiskohtia, jotka luovat uusia näkemyksiä asioiden kulusta. On ilmeisesti aika koota saatavia tietoja ja täten saada täsmällisempiä tietoja luostarin synnystä, sekä abbedissoista ja kunnista.
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
  • «
  • 1
  • /
  • 1
  • »