Veli Junttilan kolumni Suomi 1953: Kansanpuolueen vaalivoitto

Veli Junttila on Turun Sanomain toimittaja.
Veli Junttila on Turun Sanomain toimittaja.

Lokakuun alussa 1953 pidettiin kunnallisvaalit, ja tulos oli turkulaisittain yllättävä: Kansanpuolue nousi 11 paikalla valtuuston suurimmaksi porvaripuolueeksi ja ohi kokoomuksen, joka sai seitsemän paikkaa. Ennen olivat voimasuhteet tasan paikoin 9 - 9. Kansanpuolue voitti paikat kokoomukselta. Rkp:llä säilyi neljä paikkaa.

Valtuustossa jatkui vankka vasemmistoenemmistö. Kommunistien ylivalta säilyi Turussa 18 paikalla ja demarit pitivät 13 paikkaansa.
Kansanpuolue menestyi yleensä suurissa kaupungeissa. Puolueen lehdissä kuten Turun Sanomissa oli tehty sitkeää vaalityötä ja annettu estoitta tilaa oman puolueen ehdokkaille.

TS:n pääkirjoituskin kehotti ensimmäisenä vaalipäivänä suoraan: "Aivan erityisen innokkaasti suosittelemme Turussa äänestettäviksi kansanpuolueen ehdokkaita. He ovat pätevää väkeä, luottamuksensa ansaitsevia. Turussa parhaan kehityksen vuoksi on kansanpuolueen valtuustoryhmän lukumäärää lisättävä".

Vastustajista haukuttiin pääasiassa kommunisteja. "Kommunistien pelistä on tehtävä loppu", kertoi komea otsikko vaalipäivänä.
TS:ssa oli tilasto, jossa vaalitulosta verrattiin 1951 valtiollisten vaalien äänimäärään. Tulos osoitti komeita kasvulukuja kautta linjan. Turussa esimerkiksi äänimäärä lisääntyi kolmanneksella. Valtakunnallinen nousu 1951 valtiollisiin vaaleihin nähden ilmoitettiin 28,4 prosentiksi.

TS:n pääkirjoitus näki omien voiton Turun valopilkkuna, mutta murehti kommunistien vahvan aseman säilymistä: "Määrävähemmistöllään he Turussa taasen tulevan kolmen vuoden ajan tulevat haittaamaan kunnallisten asioiden tervettä hoitoa ja samalla aiheuttamaan etenkin työläisille monta karvasta pettymystä".

Valtuuston kansapuolueen ryhmään kuuluivat monien tuntemat ja muistamat henkilöt: Irma Karvikko, Uuti Palaja, Väinö Hyvönen, Arvid Schrey, K.S. Koskinen, Veikko Lauas, Armas Koivurinta, Harras Kyttä, Helmi Lahtonen, Airi Käki ja Väinö Jaakkola .
Tuomiokirkkosiltaa rakennettiin - korjattiin ja levennettiin - 1950-luvun alussa kuin Iisakin kirkkoa. Syksyllä 1953 kerrottiin kaupungininsinööri P.E. Karstenin suulla pitkään rakennustyöhön kyllästyneille kaupunkilaisille, että urakka kestää ainakin kolme vuotta suunniteltua pitempään. Syynä on tietysti varojen puute. Ennustus piti hyvin paikkansa. sillä siltaan kiinnitetyssä laatassa valmistumisen vuosiluku on 1956.

Työ haittaisi liikenteen lisäksi Linnankadun alkupään liikkeiden kaupankäyntiä, koska yhteys Aninkaistenkadulle oli ajoittain poikki.
Liikemiehet, kuten Oy Ingmanin toimitusjohtaja arkkitehti Helge Ingman , totesivat, että työ olisi jo valmis jos kaupunki olisi antanut sen yksityiselle. Tuossa tilanteessa Linnankadun liikkeet kärsivät ja kaupankäynti ohjautui Eerikinkadulle.

Samaa mieltä olivat Oy Ulkoiluaitan toimitusjohtaja T. Viljanen, Sähköliikkeen toimitusjohtaja P. Oksanen Kamera-Aitta Oy:n toimitusjohtaja B. Lundsten ja toimitusjohtaja G. Bogel, joka edusti Piirustus- & kirjoitustarpeiden Osakeyhtiö Archimedesiä.
Kulttuurielämässä suuri tapaus lokakuun 9. päivänä 1953 oli Wihurin kansainvälisten palkintojen rahaston ensimmäisen Sibelius-palkinto. Se myönnettiin professori Jean Sibeliukselle kunnianosoituksena rakentavasta työstä ihmiskunnan henkisen kehityksen hyväksi. Palkinnon - 7,5 miljoonaa markkaa - luovutti merenkulkuneuvos Antti Wihuri ja sen vastaanotti Sibeliuksen tytär rouva Eeva Paloheimo.

Kustavissa syntynyt merenkulkuneuvos Antti Wihuri täytti samana päivänä 70 vuotta.

Wihuri oli tuolloin Suomen talouselämän keskeinen merkkihenkilö, joka oli myös arvostettu kansallinen kulttuuripersoona. Laivanvarustajaksi hän kasvoi kantapään kautta seilattuaan kaikki maailman meret 14-vuotiaasta lähtien vuodet 1897-1911. Noina vuosina hän toki suoritti myös merikapteenin tutkinnon Rauman merikoulussa.

Kansallisesti kohottavaan juhlaan kuului tietysti koko ajan Sibeliuksen musiikkia ja akateemikko V.A. Koskenniemen puhe.
Muita Wihurin apurahoja olivat 10 miljoonaa sekä Rooman Villa Lanten että toisaalta Kansallisteatterin hyväksi. Suomen rajaseutujen viljelijöitäkin muistettiin varoilla, joita käytetään jokapäiväisiin tarvehankintoihin ja sivistystyöhön.

Avustuksia saivat myös kulttuuripersoonat kirjailija Aino Kallas, lausuntataiteilija Kastehelmi Karjalainen ja professori Tauno Nurmela.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.