Päätoimittaja Ari Valjakan kolumni 28.9.2003: Poliittista stressiä

Ari Valjakka.
Ari Valjakka.

Viikon uutistulvassa silmiin osui pikku-uutinen, jonka mukaan työstressiä pyritään hillitsemään EU-tason sopimuksella. Tarkoituksena on saada aikaan sitova sopimus, jonka osapuolina olisivat Euroopan palkansaaja- ja työnantajajärjestöt.

Kolmikantasopimusta asiasta ei synny, koska EU-komissio ei tule mukaan neuvotteluihin. Työstressiä ei siis kielletä EU-direktiivillä.

Se vielä puuttuisi, sanoo maalaisjärki. On merkillistä, miten pykälänikkarit kytkevät sanan stressi vain työhön ja sen tekemiseen. Ikään kuin ihminen eläisi vain työssä viettämänsä vuorokauden tunnit. Vuoden 7 760:sta tunnista viettäisimme siis 8-tuntisen työpäivän jälkeiset 6 000 tuntia jonkinlaisessa uneliaassa horroksessa, ihanassa auvossa, josta kaukana on kavala stressi.
Mutta taudin syitä voi hakea yksilöstä riippuen lähes mistä tahansa. Työ voi olla monelle jopa pakopaikka elämän muista murheista.

Ruotsalainen Dagens Industri -lehti vertaili konkreettisella tavalla keskenään stressin ja alkoholin väärinkäytön aiheuttamia oireita. Kymmenestä oireesta oli suurin osa samoja: korkea verenpaine, päänsärky, vatsavaivat, unettomuus, mielialavaihtelut ja alentunut taudinvastustuskyky.

Tuskin EU-tasollakaan pystytään ratkaisemaan, onko stressin takana työ vai viina, saati että astuttaisiin sisään kotiovesta, jonka takaa löytyvät usein suurimmat ahdistuneisuuden ja stressin aiheuttajat. En muista kuitenkaan nähneeni tutkimusta kotiolojen vaikutuksesta työpaikan stressiin, saati täyteen merkatun vapaa-ajan kalenterin aiheuttamasta ahdistuksesta ihmiselle.
Työolobarometrien perusteella tiedämme, miten kolme neljästä työntekijästä kokee töitä olevan liikaa tai resursseja liian vähän annettuihin tehtäviin verrattuna. Kolmannes työntekijöistä katsoo, että työn jälki ei kiireen takia ole niin hyvää kuin sen pitäisi.

Tämäkin on totta työpaikoilla, joilla nuorille kokemattomille ihmisille jaetaan entisten lisäksi aina vain uusia vastuita, kun kustannuspaine ei salli lisäväen palkkaamista.

Kasvavaa työuupumuksen määrää ei ole syytä aliarvioidakaan. Sitä esiintyy erityisesti aloilla, joilla on viime aikoina ollut merkittäviä saneerauksia ja rakennemuutoksia. Paradoksaalista kyllä, todellinen stressi iskee vasta silloin, kun työtä ei ole. Uutisvirtaa seuratessa siis lähes kaikilla aloilla.
Merkillistä on myös, että työelämässä nuoret stressaantuvat enemmän kuin kokeneemmat ihmiset saadessaan uusia tehtäviä itselleen. Varttuneemmat osaavat ehkä organisoida työnsä paremmin ja muutoksia ennenkin kokeneina pystyvät suhteuttamaan ne helpommin kokonaisuuteen.

Telakoiden työntekijöille tämä on arkipäivää. Masa-Yardsillakin kului kuukausia suuren epävarmuuden vallitessa uusista tilauksista, mutta henki tuntui olevan koko ajan se, että tämä on nähty ennenkin. Nyt kun tilaus on saatu varmistetuksi, ollaan valmiita tekemään pitkää päivää ja työviikkoa. Aikaisemman tasaisen kuormituksen työstä on tullut suhdanneherkkää, joka edellyttää paineensietokykyä ja uudentyyppistä asennetta työntekoon.

Joka ei siihen ole tottunut, saa stressiä. Siitä huolimatta, että viina, heikosti hoidettu oma talous, yksityiselämän ihmissuhteet tai väärin ohjelmoitu vapaa-aika voivat olla huomattava stressiä aiheuttava syy, vahtii ay-liike ja poliittinen järjestelmä vain työpaikkoja stressin lähteinä. Kuitenkin liiallinen stressi on seurausta monesta samanaikaisesta sinänsä vähäisestä asiasta, joiden yhteenkasaantuminen luo tilanteen, jossa pienikin lisäharmi saa ihmisen pois raiteiltaan.
Kukaan ei tiedä, mikä osa sairaslomiin johtavasta stressistä johtuu työympäristöstä, vääristä elämäntavoista tai jopa selvästä tekosyiden hakemisesta ja vilungista lisävapaan saamiseksi. Silti ainoa poliittisesti hyväksyttävissä oleva selitys stressiin on työympäristö.

Merkillistä siinäkin mielessä, että useimmat työssä käyvät pitävät parhaana asiana työpaikan tarjoamia sosiaalisia kontakteja. Jos itsekukin meistä kysyisi aamulla työpaikan oven avatessaan itseltään, onko ilo olla työtoverini, puhuttaisiin työn aiheuttamasta stressistä paljon vähemmän.

(02) 269 3250
ari.valjakka@turunsanomat.fi