Pääkirjoitus 28.9.2003:
Turun muuntokoulutuksesta
akateeminen myrsky vesilasissa

Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio arvostelee ankarasti Turun yliopistossa alkavaa sairaanhoitajien muuntokoulutusta.
Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio arvostelee ankarasti Turun yliopistossa alkavaa sairaanhoitajien muuntokoulutusta.

Turussa käynnistyvä sairaanhoitajien muuntokoulutus lääkäreiksi on nostattanut akateemisen myrskyn vesilasissa. Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio leimaa Lipposen hallituksen viime töinään tekemän ratkaisun katastrofaaliseksi. Ex-opetusministeri Maija Raskia hän syyttää poliittisesta koplauksesta, jossa yksi huono hanke ostettiin kahden melkein yhtä huonon hankkeen eli hammaslääkärien ja diplomi-insinöörien "turhan koulutuksen" myöntämisellä Turulle.

Korkeimman oppisivistyksen edustajilta on totuttu odottamaan punnittua puhetta. Helsingin yliopiston kansleri kypsytteli päättäjien ripitystä puolisen vuotta ja teki sen sitten ilmeisen harkitulla foorumilla, Kuopion yliopiston lukuvuoden avajaisissa. Kuopiolla ja Turulla on asiassa kohtalon yhteys: molemmilta vietiin hammaslääkärien peruskoulutus kymmenisen vuotta sitten.

Se, että Turku sittemmin onnistui sopimaan valtiovallan kanssa hammaslääkärikoulutuksen uudelleen aloittamisesta ja oikeudesta DI-tutkintoihin näyttää jurppivan Raiviota akateemisen tyylikkyyden äärirajoille. Hänen mukaansa päätökset junailtiin tavalla, joka koversi yliopistojen autonomiaa, mitätöi koulutuksen laajennustarpeista laaditut selvitykset ja ohitti korkeakoulujen tulosohjauksen tavanomaiset neuvotteluprosessit.

Sairaanhoitajien muuntokoulutusta Raivio nimittää Raskin lempihankkeeksi, jonka läpi ajamisessa käytettiin perinteisiä "lasten kasvatuksen menetelmiä, lahjontaa ja uhkailua". Turun yliopiston diplomi-insinöörien tutkinto-oikeutta ja hammaslääkärien koulutuspaikkojen lisäämistä hän pitää turhana, koska tiedekuntia on jo nykyisinkin liikaa.

Rask on suivaantunut Raivion murska-arvostelusta ja sananvalinnoista, joita myös oikeuskansleri Paavo Nikula on kiinnostunut tutkimaan. Raivion ilmaisut eivät olleet muiltakaan osin järin tyylikkäitä. Etenkin puhe uuden koulutuksen tuottamista "sekundalääkäreistä" on siivotonta vihjailua, johon ei yliopiston kanslerin asemassa toimivan henkilön pitäisi sortua.

Muutonkoulutukseen hakeutuneet ovat kokeneita ja opiskeluun motivoituneita terveydenhoidon ammattilaisia. Ei ole mitään syytä, epäillä, etteikö heistä lähes viiden vuoden räätälöidyllä lisäkoulutuksella kehittyisi yhtä päteviä lääkäreitä kuin normaalin opintoputken tutkinnolla.

Kokonaan toinen kysymys on, päästäänkö muuntokoulutuksella siihen, mitä sillä tavoitellaan: helpottamaan lääkäripulaa. Todennäköisesti hyöty on marginaalinen, ellei peräti plus miinus nolla. Pahimmassa tapauksessa käy vielä kehnommin kuin hölmöläisille peiton paikkaamisessa. Lääkäripula ei olennaisesti helpotu, mutta pula sairaanhoitajista tulevaisuudessa vain pahenee.

Mitä tulee Raivion väitteisiin Turun hankkeiden koplauksesta, se ei ole täkäläisittäin järin suuri uutinen. Raskin tuolloinen kollega, edellisen hallituksen sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho antoi jo kevään vaalitentissä ymmärtää, että hankkeet on kytketty poliittisin tarkoitusperin asiattomalla tavalla yhteen.

Menettelyn luonnehtiminen lahjonnaksi ja uhkailuksi on joko tietoista sarkasmia tai tietämättömyyttä politiikanteon maantavoista. Missään tapauksessa riemu ei ollut Turun yliopistossa rajaton, kun sairaanhoitajien muuntokoulutuksen aiesopimus maaliskuussa hyväksyttiin. Äänestystulos, 9 - 6, lääketieteellisen tiedekuntaneuvostossa oli tiukka.