Pääkirjoitus 27.9.2003:
Turun kirjaston laajennuskulut
karkaamassa hallitsemattomiin

Turun pääkirjaston laajennushanke on karkaamassa päättäjien käsistä.
Turun pääkirjaston laajennushanke on karkaamassa päättäjien käsistä.

Eikö Suomen Turussa ensimmäistäkään kunnallista rakennushanketta pystytä viemään säällisesti läpi? Sitä kaupunkilaiset ovat ihmetyksestä ymmyrkäisinä kyselleet seuratessaan milloin taidemuseon remontin, milloin Kakolanmäen kaavoituksen kanssa kompurointia. Kaiken jälkeen ei ole suuri yllätys, että myös pääkirjaston laajennushanke on karkaamassa päättäjien käsistä.

Toimitilojen ahtaudesta ja huonokuntoisuudesta kärsivän pääkirjaston pulmiin löydettiin talvella vuosikausien jahkailun jälkeen viimein ratkaisu. Satavuotias kulttuurirakennus päätettiin saneerata, ja viereiselle Turun Puhelimen tontille rakentaa uudiskiinteistö. Samalla hylättiin jo pitkälle valmisteltu suunnitelma kokonaan uudesta kirjastotalosta niin sanotulle Österbladin tontille.

Poliittiset päättäjät saavat syksyn kuluessa eteensä hankesuunnitelman, jossa kirjaston saneeraus- ja laajennustöiden arvioidaan maksavan noin 30 miljoonaa euroa. Se on lähes 40 prosenttia isompi summa kuin vielä pari vuotta sitten ennakoitiin. Ja selvästi enemmän kuin Österbladin tontille suunniteltu kirjastokompleksi.

Käsittämättömän rivakka kustannusten nousu on saanut Turun johtavat virkamiehet liikkeelle. Kulttuuritointa patistetaan sulkemaan sivukirjastoja ja vetämään muutoinkin kuluvyötä kireämmälle. Talousjohtaja Matti Wendelin tietää ekonomistin pätevyydellä, ettei kirjastotoimi edes tarvitse niin paljon neliöitä kuin laajennusosaan on suunniteltu. Eli sieltäkin voidaan nipistää.

Nipistyksen tasoisia ovat epäilemättä säästöt, joita ehdotetulla Mikaelin ja Martin sivukirjastojen lopettamisella saataisiin. Kaupunginosien asukkaille lähilainaston menetys olisi sitäkin isompi palvelujen heikennys.

On tietysti hienoa, että kaupungin taloudenpidosta vastaavat virkamiehet etsivät aktiivisesti keinoja kirjastohankkeen rahoituksen ja kokonaiskulujen hallitsemiseksi. Samaa valppautta heiltä olisi odottanut silloin, kun Turku 1997 alkoi myydä puhelinlaitostaan ottamatta huomioon, millaiseksi riipaksi yhtiöitetyn laitoksen kanssa tehty 20 vuoden vuokrasopimus myöhemmin osoittautuisi.

Nyt kaupunki pulittaa arvokkaan keskustatontin takaisin saamisen lunnaina - vai pitäisikö sanoa tyhmyyden sakkona - yhteensä 3,8 miljoonan euron vuokramenot. Samanmoisen summan voi arvioida kertyvän 18 vuoden aikana saamatta jäävistä vuokratuloista. Eli kokonaislaskuksi tulee yli seitsemän miljoonaa euroa.

Hyödyn kuittaavat Puhelimen tontin nykyinen vuokraisäntä, rakennusliike Skanska ja omistaja Telia-Sonera. Jälkimmäisen nyt hallitsemalle Loimaan Seudun Puhelimelle Turku aikoinaan myi teleyhtiönsä ison osake-erän lähes 10 miljoonaa euroa parasta tarjousta halvemmalla luottaen sinisilmäisesti Soneran lupauksiin muun muassa sadoista uusista työpaikoista.

Nämä talous- ja luottamusjohdon menneet virhearvioinnit huomioonottaen on kohtuutonta sälyttää vastuu kirjastohankeen rahoituksesta niin vahvasti yhden hallintokunnan harteille kuin Wendelin esittää (TS 26.9.).

Ei Turun koko kulttuuritointa voida kuristaa säästöliekille vain siksi, että kaupungin tilalaitos pääsee kuolettamaan pääkirjaston investointikulut kirjastotoimelta perimillään kiskurivuokrilla.