Pääkirjoitus 25.9. 2003: Yhdysvaltain tiukka asenne estää uusien joukkojen saamisen Irakiin
   

Kristitty armeija miehittämässä muslimimaata on tulenarka yhdistelmä.
Kristitty armeija miehittämässä muslimimaata on tulenarka yhdistelmä.

Olisi voinut kuvitella, että amerikkalaissotilaiden kohtaamat vaikeudet Irakissa ja oman suosion lasku kotimaassa olisivat tehneet Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin vastaanottavaisemmaksi muun maailman mielipiteille. Tällaisesta muutoksesta ei kuitenkaan näkynyt jälkeäkään, kun Bush piti puheensa syksyn avajaisistunnossa YK:ssa. Puhujapöntössä nähtiin itsevarma presidentti, joka puolusti vankkumatta omaa Irak-politiikkaansa.

Bush esiintyi New Yorkissa myös monasti kritisoimansa YK:n auttajana. Kaatamalla Saddam Husseinin hallinnon Yhdysvallat on samalla puolustanut YK:n uskottavuutta, vakuutti Bush.

YK:n ja Yhdysvaltain välillä entisestään voimistuneet jännitteet tulivat kouriin tuntuvasti esille, kun pääsihteeri Kofi Annan ja Ranskan presidentti Jacques Chirac arvostelivat omissa puheissaan Yhdysvaltain ennalta ehkäisevien iskujen politiikkaa. Annanin mukaan viimeiset kaksitoista kuukautta ovat olleet tuskallisia kaikille niille, jotka "uskovat yhteisöllisiin ratkaisuihin".

Chirac latasi omassa puheessaan, että avoimessa maailmassa kukaan ei voi elää eristyksissä eikä kukaan voi toimia yksin muiden nimissä.

YK:ssa pidetyistä puheista kävi selvästi ilmi, että perusristiriidat toisaalta Yhdysvaltain ja toisaalta Ranskan, Saksan ja monien muiden maiden välillä ovat ennallaan, joskin sanavalinnoissa ollaan ehkä hieman varovaisempia. Ranska ja Saksa vaativat nopeaa vallansiirtoa Irakissa ja suurempaa roolia YK:lle maan jälleenrakentamisessa. Bush teki puheessaan selväksi, että tähän Yhdysvallat ei suostu.

Bushin tinkimättömyys saattaa johtaa Yhdysvaltain ja Bushin kannalta hankalaan tilanteeseen. Pitäminen kiinni Yhdysvaltain ehdottomasta määräysvallasta Irakissa ei edistä Yhdysvaltain tavoitetta saada maahan uusia joukkoja ja taloudellista apua muista maista.

Yhdysvaltain päätöslauselmaehdotus, joka tähtää joukkojen saamiseen aiemmin sotaan kriittisesti suhtautuneista maista on tulossa turvallisuusneuvostoon, mutta se ei monien YK:n jäsenmaiden mielestä mene tarpeeksi pitkälle. Kuitenkin Yhdysvalloilla alkaa olla jo kiire saada taakan jakajia Irakiin. Amerikkalaissotilaita surmataan Irakissa lähes päivittäin ja miehityksen kustannukset ovat reippaasti ennakoitua suuremmat. Lähestyviä vaaleja ajatellen tällaiset uutiset eivät ole vaaleihin valmistautuvan Bushin kannalta toivottavia.

Pattitilanne, johon on päädytty, on valitettava paitsi transatlanttisten suhteiden kannalta, ennen kaikkea myös Irakin kannalta. Irakin jälleenrakentaminen pitäisi saada kunnolla käyntiin, mutta se on vaikeata huonon turvallisuustilanteen vuoksi.

Chirac saattaa hyvinkin olla oikeassa kiirehtiessään vallansiirtoa vedoten Ranskan Algeriasta saamiin kokemuksiin. Vieras kristitty valloittaja hallitsemassa muslimimaata ei ole helppo tilanne. Kansainvälisen yhteisön olisikin tunnettava vastuunsa ja sovittava erimielisyytensä, jotta Irakiin pystytään saamaan riittävästi niin sotilaallisia kuin taloudellisiakin voimavaroja maan nostamiseksi pikaisesti jaloilleen.