Suvi-Anne Siimeksen kolumni 24.9.2003:
EU ja YK

Suvi-Anne Siimes on kansanedustaja ja vasemmistoliiton puheenjohtaja.
Suvi-Anne Siimes on kansanedustaja ja vasemmistoliiton puheenjohtaja.

Suomessa on pidetty viime päivinä poikkeuksellisen monta turvallisuus- ja puolustuspoliittista puheenvuoroa, jossa maatamme on vaadittu mukautumaan niihin muutoksiin, joita maailmassa ja Euroopan unionissa juuri nyt tapahtuu. Puhujien etulinjassa ovat olleet kenraalit samalla, kun hallituksen ministerijoukot ovat pysytelleet hiljaa.

Mukautumisvaatimuksella on perusteltu niin rauhanturvalain muuttamista, EU:n suunniteltuun puolustusytimeen osallistumista kuin sotilaallisesta liittoutumisesta luopumistakin. Vaatimusta on höystetty huolella siitä, että jos Suomi ei mukaudu muutoksiin, se jää yksin ja menettää vaikutusvaltansa.
Parhaillaan käsittelyssä oleva EU:n perustuslaki muuttaa unionia paljon, ja muutos on erityisen suuri turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Yksi muutoksista on yhteisen puolustuksen ja siihen liittyvien turvatakuiden kehittäminen.

Toinen on se, että EU haluaa itselleen itsenäisen oikeuden tulkita sitä, millaiset toimet ovat YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden mukaisia. Tällä hetkellä tuo oikeus on yksinomaan YK:n turvallisuusneuvostolla, mutta EU haluaa toimia tulevaisuudessa niin, että se voi suorittaa sotilaallisia operaatioita myös ilman YK:n valtuutusta.

Muutoksissa ei ole kyse vain EU:n perustuslaista vaan myös siitä, minkälaista politiikkaa EU harjoittaa tulevaisuudessa. Edistääkö EU jatkossakin yhteistyöhön perustuvaa monenkeskistä turvallisuutta vai lähteekö se yhdysvaltalaistyyppisen globaalin edunvalvonnan ja yksipuolisten voimatoimien tielle?

Jos keskustelu EU:n puolustuspolitiikasta typistetään pelkäksi vaatimukseksi Suomen sopeutumisesta, tästä maapallon tulevaisuuden kannalta olennaisesta valinnasta ei keskustella ollenkaan.
Maapallon tulevaisuus ei kuitenkaan ratkea yksinomaan muutoksiin sopeutumalla. Se ratkeaa vain aktiivisesti toimimalla. Pelkkä sopeutuminen ja ajelehtiminen eivät enää riitä. Politiikan täytyy olla myös tahdon asia.

EU-jäsenyys ei saa olla Suomelle pelkkä identiteettiprojekti eikä halu kuulua oikeaan viiteryhmään. Olennaista ei saa olla vain se, mitä Suomesta ajatellaan maailmalla vaan myös se, mitä Suomi ja muut maat tekevät ja voivat tehdä maailmalle.

EU:hun kannattaa kuulua siksi, että sen avulla politiikalle voidaan vallata takaisin sitä tilaa, jota kansainvälistyneet markkinat ovat vieneet. EU:n tehtävänä on siksi edistää esimerkiksi ympäristöturvallisuutta, sosiaalisia oikeuksia ja kansainvälisen verokilpailun kuriin saamista, ei suinkaan käyttää aseita eikä toimia maailmanpoliisina.

Siksi Suomenkaan ei pidä vain passiivisesti mukautua muutoksiin vaan päinvastoin koettaa vaikuttaa omalta osaltaan mahdollisimman paljon siihen, mihin suuntaan EU tulevaisuudessa kulkee. Siksi EU:n perustuslaissa ei ole kysymys vain siitä, miten Suomi voi maksimoida oman vaikutusvaltansa ja asemansa. Niissä on kysymys myös siitä, minkälaista politiikkaa EU harjoittaa nyt ja tulevaisuudessa.
Keskeistä on muun muassa se, miten EU suhtautuu YK:hon ja sen rooliin maailmassa. Yhdysvallat on jo aikaa sitten hylännyt YK:n keskeisen roolin etenkin turvallisuuspolitiikassa. Miten YK:n käy, jos myös EU päättää tehdä samoin?

YK:n tehtävänä on mm. kansainvälisen turvallisuuden, kestävän kehityksen ja naisten oikeuksien edistäminen sekä köyhyyden vähentäminen. Se tekee kaikilla näillä aloilla paljon ansiokasta työtä etenkin erityisjärjestöjensä kautta. Jos YK:n turvallisuusneuvoston asemaa heikennetään, myös YK:n erityisjärjestöjen arvovalta rapautuu.
Uskon, että EU:n halu ja motiivi YK:n turvallisuusneuvoston työn kehittämiseen säilyy vain, jos EU pyrkii hankkimaan myös kaikille omille sotilasoperaatioilleen maailmanjärjestön hyväksynnän.

YK-tie on usein kivinen ja hankala, mutta YK on kuitenkin ainoa aitoon yhteistyöhön ja monenkeskisyyteen perustuva turvallisuusfoorumi maailmassa. Siksi YK:n toivoisi saavan ansaitsemansa aseman paitsi EU:n uudessa perustuslaissa myös Suomen omassa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa.

SUVI-ANNE SIIMES