Iikko B. Voipion alioartikkeli 24.9.2003:
Onko kansallisvaltioilla tulevaisuutta?

Iikko B. Voipio on Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen kehitysjohtaja.
Iikko B. Voipio on Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen kehitysjohtaja.

Ruotsin euroäänestyksen tuloksen jälkeen sikäläinen hallitus on päättänyt ryhtyä vastaiskuun teollisuuden pysyttämiseksi maassa. Keinoksi on valittu yritys- ja pääomaverotuksen keventäminen.

Toisena katselukulmana listaan Salcompin tuotannon siirtämisen Kiinaan. Tähän rinnasteisena voi muodostua AGCO:n Valtra-kaupan seuraukset; ostettiinko Valtra sen Brasilian tuotantolaitoksen takia. Vaihdettaessa brasilialaiskoneisiin toiset merkit, ollaan hallitsevassa markkina-asemassa koko Etelä-Amerikassa. Teollisuuden työpaikoissa ei lisäystä ole näkyvissä aikaan, jonne silmä siintää.

Tällaisessa uutismyrskyssä pysähtyy miettimään, mikä onkaan oman maamme rooli jatkossa. Pohdittaessa kansallisvaltioiden roolia koetaan helposti, että ollaan kajoamassa johonkin, joka on pyhää. Tarkastelen kysymystä talousihmisen silmälasien lävitse.

EU, USA, Japani
ja Kiina toimijoita

Merkantilistisessa maailmassa kaupankäynti oli valtioiden välistä. Huomattavasti yksinkertaistaen valtioiden välisen kaupan tuli olla pareittain tasapainossa. Aivan kuten idänkauppamme vielä Neuvostoliiton romahtamiseen saakka!

Merkantilismin romahdukseen myötävaikuttivat 1700-luvulla Kokkolan kirkkoherra Anders Chydenius ja häntä mainekkaampi Adam Smith . Heidän oppiensa myötä kansainvälinen työnjako nousi esiin ja luotiin pohja modernille kansainväliselle kaupalle.

Ajan myötä kuvausjärjestelmän työkaluiksi varttui monikeskisen kaupan vaihtotase. Valtioilla ja keskuspankeilla oli merkittävä rooli tässä uudessa maailmassa.

Vapaakauppakehityksen yhtenä osana on muotoutumassa Euroopan unioni, jossa tavarat, pääomat ja ihmiset liikkuvat vapaasti yli unioniin kuuluvien kansallisvaltioiden rajojen. Historian pitkässä juoksussa tämä merkitsee eräänlaisen eurooppalaisen liittovaltion väistämätöntä syntyä.

Pohjoisella pallonpuoliskolla on nyt neljä, tulevaisuudessa ehkä viisi merkittävää toimijaa: EU, USA, Japani ja Kiina sekä jatkossa kenties vielä Intiakin.

Esimerkkeinä puhelin-
ja autoteollisuus

Integraatioprosessin rinnalla on nopeasti tapahtunut toinen prosessi. Yritykset ovat globalisoituneet. Esimerkiksi matkapuhelimien alalla on viitisen varteenotettavaa toimijaa, jotka toimivat maailmanlaajuisella konseptilla. Enää koneessa ei välttämättä lue made in Finland, saati made in CE, vaan yksinkertaisesti made by Nokia. Tuotteen ostajan kannalta on samantekevää, missä tuote on koottu.

Samanlainen kehitys on toteutunut autoteollisuudessa. Kymmenen päätoimijaa on jonkinlaisten liittoumien kautta valmistamassa pääosan maailman autotuotannossa.

Näiden maailmanlaajuisten organisaatioiden kannalta on jokseenkin yhdentekevää, missä tuotanto tapahtuu, kunhan se on edullista, kunhan osakkaille jakokelpoinen tuotto on maksimissaan. Lyhyellä aikavälillä tämä pakottaa valtiot vero- ja toimintaedellytysten tarjontakilpailuun. Yritysten maksamien verojen osalta lattia - nolla prosenttia - tulee äkkiä vastaan.

Erilaisilla yritysjärjestelyillä riittävän monessa maassa operoiva yritys voi vapautua haluamassaan määrin verojen maksusta. Suvereenit kansallisvaltiot eivät sittenkään ole finanssipolitiikkansa osalta jatkossa suvereeneja.

Maailmankaupasta puolet on yritysten sisäistä kauppaa. Sopivalla siirtohinnoittelulla ja sopivilla instrumenteilla huolehditaan siitä, että voitot tuloutuvat alhaisen verotuksen piirissä ja tappiot tuotetaan siellä, mistä ne voi edullisesti siirtää muuanne. Parikymmentä vuotta sitten kotimaisen verosuunnittelun uskottiin olevan tuottoisaa, niin kuin nykymaailmassa globaali tuotanto- ja verosuunnittelu on sitä.

Maailmanlaajuiset
markkinat tähtäimessä

Lyhyellä tähtäyksellä näyttäisi siltä, että pienet ja kansallisissa puitteissa toimivat yritykset kohtaavat kansallisen verotuksen täydellä painollaan; saavat siten ylimääräisen kilpailuhaitan suhteessa globaaleihin toimijoihin. Tämän lisäksi maailmanlaajuisesti toimien kyetään etsimään itselle optimaalinen työvoimakustannus- ja kustannusrakennetaso riskeineen.

Jos ajattelemme tietyn alueellisesti rajatun alueen ihmisten toimeentuloa, niin ratkaisevaksi muodostuu se, onko riittävän moni globaali yritys kiinnostunut työskentelemään tämän alueen ihmisten kanssa annetuilla reunaehdoilla.

Tällainen yritys voi tietenkin olla sillä alueella kotipaikkaansa pitävä yritys. Lukuun ottamatta henkilökohtaisia palveluyrityksiä lähes kaikkien tuotannollisten yritysten lähtökohtana on tuottaa hyödykkeitä maailmanlaajuisille markkinoille. Tyytymällä paikallisiin markkinoihin yritys vapaaehtoisesti naulaa elinkaarensa lyhykäiseksi. Tällaisessa isossa visiossa muutaman prosentin verokilpailuetu tai -haitta on pienen luokan kysymys.

Samalla tavalla kuin perinteinen pankkiasiointi on siirtynyt kasvottomaksi bittivirtojen käsittelyksi, on perinteisen tavaratuotannon ohjauskin kehittymässä samanlaiseksi bittivirtojen hallinnaksi, jossa kansallisilla rajoilla on enää vähän merkitystä, etenkin kun fyysiset hyödykkeetkään eivät jokaisen tapahtuman yhteydessä edes liiku rajan yli puoleen tai toiseen. Myös aikaulottuvuus voi tulla kuvaan mukaan erilaisten futuurien yms. välityksellä. Perinteisten kansallisten veroviranomaisten kynnet eivät näihin virtoihin pysty.

Kansainvälinen tapa
toimia haussa

Kaikkien osapuolien edun mukaista on lainsäädäntöjen, verojen ja muiden toimintaedellytyksiin vaikuttavien tekijöiden harmonisointi. Se ei ole yksinomaisesti kansallisin toimin toteutettavissa.

"Liittovaltio-EU"kin on siihen liian vaatimaton toimija. Yhdistyneet Kansakunnat ei ole oikea elin. Maailman kauppajärjestö WTO painii ongelminensa. OECD kattaa yksinomaan edistyneimmät teollisuusmaat. IMF:n ohjaukseenkaan en luottaisi. Eli maapallon kattavaa toimijaa peräänkuulutetaan.

Pääoma- ja yritysverotuksessa, jos ei nollatasoa tavoitella, on kansainvälisen harmonisoinnin kautta yritettävä saada yhtenäinen käytäntö, minimit eivät riitä. Perinteisillä kansallisvaltioiden rajoihin rajautuvilla verotussäännöillä ei ole pitkää tulevaisuutta. Onko tämä signaali kansallisvaltioiden vähittäiselle häipymiselle taustalle?

Ja vastaavasti lyhyemmällä aikavälillä pohdiskelut parin prosenttiyksikön verokevennyksistä näyttävät kirjoituspöytätasolla verokilpailuun vastaamiselta. Piittaavatko yritysjohtajat sittenkään marginaalisista rakenteellisista muutoksista. Vain riittävän mittava muutos on merkitsevä. Sellaisella maa vivuttiin nousuun viime vuosikymmenen lamasta.

Jos ei vipua ole mistä vääntää, vapaa vajoaminen on edessä. Lähinaapureista ei ole apua. Joko kattava kansainvälinen verotus- ja toimintaedellytyssäännöstö tai rajut rakenteelliset muutokset; siinä lääkkeet maallemme ja koko Euroopalle.

IIKKO B. VOIPIO

AFP Photo<br />Matkapuhelimien latureita valmistava Salcomp keskittää tuotantonsa Kiinaan. Johtajat Stephen Chan ja Tapani Kiemunki kuvattuina viime syksynä, kun Salcomp oli ostanut sveitsiläisen laturinvalmistajan Aspro Technology AG:n tuotantolaitoksen Shenzhenissä Etelä-Kiinassa.
AFP Photo
Matkapuhelimien latureita valmistava Salcomp keskittää tuotantonsa Kiinaan. Johtajat Stephen Chan ja Tapani Kiemunki kuvattuina viime syksynä, kun Salcomp oli ostanut sveitsiläisen laturinvalmistajan Aspro Technology AG:n tuotantolaitoksen Shenzhenissä Etelä-Kiinassa.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.