Pääkirjoitus 24.9. 2003; Kiihtyvä työpaikkakato haastaa rakennemuutokseen

Scheringin aie karsia jopa 130 työpaikkaa on paha takaisku Turun teollisuusstrategialle.<br />   
Scheringin aie karsia jopa 130 työpaikkaa on paha takaisku Turun teollisuusstrategialle.
   

Viime aikojen yhä kiihtyvä irtisanomisista ja lomautuksista kertova uutisvirta asettaa kovalle koetukselle uskon parempiin aikoihin. Erityisesti Turun seudulla on vaikea luottaa vakuutteluihin, että nousukausi on jo alkanut.

Telakkateollisuudesta on saatu myönteisiäkin uutisia, mutta niitä lyövät korvalle korjaustelakan henkilöstövähennykset. Turun kannalta huolestuttavinta on se, että keskeisellä tulevaisuuden toimialalla, bio- ja lääketeollisuudessa, on koettu kärjistyviä rahoitusvaikeuksia ja irtisanomisuhkia. Erityisen paha takaisku on Scheringin, entisen Leiraksen, aikomus karsia jopa 130 työpaikkaa.

Ennen kuin uusi vientinousu alkaa, teollisuuden työpaikkakato saavuttaa todennäköisesti sellaiset mitat, että tilanteen päivittely on syytä lopettaa ja ryhtyä todellisiin toimiin suomalaisen työn tulevaisuuden turvaamiseksi. Nykyisenkaltainen rakennemuutos ei ole mikään uusi asia, vaan ammatit ja elinkeinot ovat aina muuttuneet. Mullistuksiin on sopeuduttu, ja samaa muutosvalmiutta tarvitaan edelleenkin.

Millä Suomi elää muutaman vuosikymmenen kuluttua? Vastausta tähän polttavaan kysymykseen on haettava koko yhteiskunnan yhteisin voimin. Erityisen tärkeää on, että työmarkkinoiden osapuolet ja hallitus antavat kukin oman ennakkoluulottoman panoksensa tähän keskusteluun.

Metallityöväen liiton puheenjohtajan Erkki Vuorenmaan ehdotus eräänlaisen Nokia-vetoisen hätäkokouksen koollekutsumiseksi ei ole oikea lähestymistapa kansakunnan tulevaisuuden kannalta keskeiseen ongelmaan.

Hätä on jo niin suuri, että nyt tarvitaan toimia, ei vain puheita. Kaikkien osapuolten olisi osoitettava valmiutensa uudistuksiin ilman ennakkoehtoja. Toisten osapuolten syyttelyllä ja tiukasti niin sanottuihin saavutettuihin etuihin pitäytymällä ei mitään voida saavuttaa.

Moneen kertaan on todettu, että emme voi kilpailla halvan työvoiman maiden kanssa. Ainoa menestymisemme mahdollisuus tulee osaamisesta ja korkeasta jalostusasteesta.

Teollisuuden ja työnantajien edustajien olisi tuotava selkeästi esiin, mitä konkreettisia toimia ja uudistuksia tämä osaamispohjainen strategia edellyttää. Samalla olisi itsekriittisesti analysoitava, miten on mahdollista, että meille ominaisin omiin raaka-aineisiinkin pohjautuva teollisuus on osin jämähtänyt paikoilleen. Miksi meiltä edelleen viedään lautaa eikä laatuhuonekaluja?

Hallituksen paras anti suomalaisen työn tulevaisuuskeskusteluun olisi verouudistusten vauhdittaminen. Epätietoisuus yritysverotuksen uudistuksesta on jo merkittävästi hidastanut investointeja ja uuden työvoiman palkkaamista. Epävarmuuden poistamiseksi tarvitaan hallituksen nopea verolinjaus, joka hallitusohjelman mukaisesti parantaa suomalaisten yritysten kilpailukykyä.