Toinen pääkirjoitus 23.9.2003:
Rikosta seuraa rangaistus

Suomen vankilat ovat täpötäynnä vankeja, vaikka vankimäärä onkin vähentynyt 1970-lukuun verrattuna puoleen. Vankien määrän vähentämiseksi on pohdittu useitakin vaihtoehtoja. Järkevältä tuntuisi esimerkiksi siirtää ulkomaalaiset vangit kärsimään tuomiotaan kotimaahansa. Ihmisoikeusnäkökohdat tuntuva kuitenkin estävän tämän, vaikka laki sinänsä ei ole enää esteenä.

Myös lyhyitä tuomioita suorittavien sakkovankien määrän supistamista on pohdittu. Vankila ei välttämättä ole oikea paikka sakkovangeille, jotka ovat joutuneet kaltereiden taakse pelkästään maksukyvyttömyytensä vuoksi. Nyt oikeusministeriössä puuhataan muutosta sakon muuntorangaistukseen. Maksamattomia sakkoja ei enää muunnettaisi vankeudeksi, jos maksamattomuus johtuu henkilön varattomuudesta eikä yleinen etu vaadi sakon muuntamista.

Oikeusvaltiossa on totuttu siihen, että rikoksesta seuraa rangaistus. Rangaistuksen uhan katsotaan osaltaan pitävän rikollisuutta aisoissa. Ehdotetun käytännön mukaan rikoksen suorittaja ei enää joutuisikaan vastaamaan teostaan. Tällainen ajattelu tuntuu vieraalta, vaikka sille löytyykin perusteluja. Sen katsotaan esimerkiksi edistävän kansalaisten sosiaalista yhdenvertaisuutta, koska sakkovankeuteen joutuvat vain syrjäytyneet ja köyhät.

Käytännössä sakkouudistus kuitenkin johtaisi todennäköisesti siihen, että ammatti- ja taparikolliset vain lisäisivät rötöstelyään, kun ei olisi enää minkäänlaista rangaistuksen pelkoa hillitsemässä. Samalla vähenisi väistämättä myös lain kunnioitus koko yhteiskunnassa. Tällainen ei ole toivottavaa, ja siksi pääperiaatteena tulee edelleenkin olla, että rikosta seuraa rangaistus.

Kokonaan toinen asia on, mikä tämä rangaistus sitten voisi olla. Vankilan sijasta parempi vaihtoehto henkilölle, joka ei pysty maksamaan sakkojaan, olisi yleishyödyllinen palkaton työ, jonka tekemistä myös valvottaisiin. Tekemätöntä työtä kyllä riittää.