Toinen pääkirjoitus 22.9.2003:
Pelisäännöt ja todellisuus

Luottamus kahden suurimman hallituspuolueen välillä on ollut kaikkea muuta kuin rikkumaton. Hallituksen yhteistyön edellytysten olettaisi kohentuvan, koska viime keskiviikkona ministerit pystyivät sopimaan tietyistä toimintaperiaatteista tai pelisäännöistä. Nyt olisi vielä päästävä siihen, että pelisääntöjä myös noudatetaan. Tämä ei välttämättä tule olemaan aivan helppoa.

Vaikka hallitus pääsikin vaivatta sopimukseen maaherravalinnoista, sisäministeriön kansliapäällikön valinta alkoi jo natisuttaa vain päivää aikaisemmin päätettyjä pelisääntöjä. Jo kertaalleen pöydälle pantu ylijohtaja Ritva Viljasen (sd) valinta sisäministeriön kansliapäälliköksi jäi edelleen vaille vahvistusta. Näin ei olisi käynyt, jos sisäministeri Kari Rajamäki olisi hankkinut esitykselleen ennalta tuen kuten tuoreet toimintaperiaatteet edellyttävät.

Kaikesta päätellen Viljasesta tulee kansliapäällikkö, kun hallitus seuraavan kerran asiaa käsittelee. Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen päätös pyytää asia pöydälle ja ottaa paperit haltuunsa voitaneen nähdä lähinnä harmistuksen osoituksena, ettei keskustan oma ehdokas virkaan, kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen, selviytynyt kalkkiviivoille. Pöydälle jättäminen saattaa olla myös keskustan muistutus demareille, että nimityksissä tulee vallita tasapaino.

Nimityskuvioihin liittyvänä keskeisenä sääntönä hallituksen toimintaperiaatteisiin kuuluu pykälä, jonka mukaan hallitus ei harrasta poliittisia virkapaketteja. Viljasen nimitys näyttäisi kuitenkin olevan osa pakettia, johon kuuluu myös haussa oleva entinen talousneuvoston pääsihteerin, nykyinen talousasioiden alivaltiosihteerin tuoli. Paikka on ilmeisestikin menossa keskustalle.

Kaikki tuntuu sujuvan siten entiseen malliin sulle-mulle -kaavan mukaan, oli pelisääntöjä tai ei.