Pääkirjoitus 21.9. 2003:
Suomalainen koulutus kestää
hyvin OECD-maiden vertailussa

Suomessa peruskoulun opetusryhmien koot OECD-maiden keskitasoa.
Suomessa peruskoulun opetusryhmien koot OECD-maiden keskitasoa.

Läntisten teollisuusmaiden järjestö OECD on vertaillut viime vuosina aktiivisesti jäsenmaidensa koulutusoloja. Suomi on pärjännyt 30 valtion mittelöissä yleensä hyvin. Poikkeusta ei tee myöskään tuore tilastoselvitys, jossa mitataan muun muassa koulutuksen panos-tuotos -suhteita eri maissa.

Parin vuoden takaisesta PISA-tutkimuksesta (Programme for International Students Assessment) muistetaan, että suomalaisnuoret ovat OECD-maiden parhaita lukijoita. Myös heidän matematiikan taitonsa osoittautuivat yleistä käsitystä paremmiksi.

Lisää mannaa yllemme sataa Pariisissa päättyneellä viikolla julkistettu koulutustilasto, Education at a Glance. Sen mukaan Suomessa päästään erinomaisiin oppimistuloksiin tehokkaasti ja suhteellisen pienillä taloudellisilla uhrauksilla.

Yhtenä tehokkuuden mittarina pidetään oppituntien määrää. Vaikka luku on Suomessa teollisuusmaiden alhaisin, oppimistulokset ovat täällä selvästi keskiarvoa parempia. Toisaalta meillä koulunkäyntiin kuuluvat keskeisesti kotiläksyt, joihin käytettyä aikaa ei vertailussa ilmeisesti noteerata.

Toinen opettamisen ja oppimisen tehokkuuteen vaikuttava tekijä on luokan oppilasmäärä ja/tai opetusryhmän koko. Niiden paisumista meikäläisessä koulukeskustelussa on kauhisteltu aina lamavuosista lähtien. Kritiikissä on kunnostautunut erityisesti opetusalan ammattijärjestö OAJ, joka on saanut siitä julistuksensa kestoaiheen.

OECD:n selvityksen mukaan Suomen tilanteen ei pitäisi kuitenkaan olla aivan katastrofaalinen. Luokkakoot ovat sentään vain teollisuusmaiden keskitasoa tai alle. Peruskoulun ylimmillä luokilla oppilaita on opettajaa kohti jopa vähemmän kuin vertailumaissa keskimäärin.

Ilman pätevää, osaavaa ja työhönsä motivoitunutta opettajaa koulu ei näin hyviin tuloksiin yltäisi. Suomessa ammattikuntaa on perinteisesti arvostettu. Valitettavasti se ei ainakaan kansainvälisen vertailun valossa näy opettajien palkoissa. Ne sijoittuvat OECD:n tilastossa häntäpäähän. Esimerkiksi sveitsiläinen kollega tienaa tuplasti sen minkä suomalainen peruskoulun lehtori enimmillään.

Palkkaeroja selittävät osittain sekä työtuntien määrä että koulujen pitkät lomat. Ikuisesti kiistanalaista tosin on, miten paljon suomalainen opettaja tekee tai hänen oletetaan tekevän valmistelevaa työtä varsinaisten oppituntien ulkopuollella. Joka tapauksessa esimerkiksi Yhdysvalloissa alaluokkien opettajat puurtavat selvityksen mukaan keskimääräinen liki kaksinkertaisesti sen mitä täkäläiset virkaveljensä - ja sisarensa.

Jos Suomi haluaa turvata koulutusjärjestelmänsä tärkeimmän voimavaran myös tulevaisuudessa, opettajien palkkojen jälkeenjääneisyys on kyettävä kuromaan kiinni. Jo nyt on nähtävissä merkkejä siitä, että päteviä opettajia, etenkin miehiä, siirtyy heti uransa alkuvaiheessa muihin kuin koulutuksen tehtäviin.

Tämä aivovuoto pitää saada padotuksi ennen kuin suuret ikäluokat alkavat rynnistää eläkkeelle ja koko julkinen sektori joutuu ennen kokemattoman kovaan kilpaan osaavasta työvoimasta.