Aimo Massisen kolumni 20.9. 2003: Lipponen syyllisti median Lindhin murhaan

Aimo Massinen on Turun Sanomain päätoimittaja.
Aimo Massinen on Turun Sanomain päätoimittaja.

Jokainen aikalainen muistaa missä oli silloin, kun kuuli John F. Kennedyn murhasta marraskuussa 1963. Useimmat muistavat myös hetket, kun uutiset Olof Palmen murhasta 1986 ja prinsessa Dianan kuolemasta 1997 kiirivät korviimme - puhumattakaan tapahtuneista terrori-iskuista 11.9. 2001 USA:ssa.

Ruotsin ulkoministerin Anna Lindhin murha kuohuttaa nyt. Hänkin menehtyi kohtalokkaana syyskuun 11. päivänä. Minä tulen yhdistämään tuon uutispäivän aina Pietarin matkaan. Suomalais-venäläisen kulttuurifoorumin keskellekin murha-uutinen tuli pommin tavoin.
Maailma on nykyään yhä enemmän yksi ja sama, entistä läheisempi kokonaisuus. Pietarin suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi vietti välittömästi hiljaisen hetken kuultuaan traagisen uutisen Ruotsista.

Suomen ja Venäjän konkreettisessa rajanylityksessä on vielä on vielä jäykkiä jäänteitä menneistä ajoista, mutta uutiset järkyttävistä ihmiskohtaloista välittyvät nopeasti yli kaikkien rajojen. Viimeistään internet ja satelliittitelevisiot ovat tehneet maailmasta nopeasti läpinäkyvän, transparentin.

Ja kuten mestarikirjailija Hannu Mäkelä kulttuuriseminaarissa sanoi, jokaisen valtakunnanrajan takana asuu kansa, joka koostuu ihmisistä. "Puhuvatpa he mitä kieltä tahansa, he ovat lopulta yllättävän paljon kaltaisiamme."
Ruotsin ulkoministerin murha kosketti kipeästi meitä kaikkia sen vuoksi, että kuolettavat puukoniskut olivat iskuja demokratiaa, kansanvaltaa vastaan.

"On murheellista, että ihminen, jonka koko elämäntyö oli omistettu rauhantyölle, ihmisoikeuksien puolustamiselle ja oikeudenmukaisuuden vahvistamiselle, joutui itse käsittämättömältä tuntuvan veriteon uhriksi", ulkoministeri Erkki Tuomioja totesi kollegansa muistokirjoituksessa Ilta-Sanomissa .

Politiikan ja vallankäytön maailmasta on tullut kova. Kun Israelin järjetön hallitus pohtii avoimesti, pitäisikö Palestiinan johtaja Jasser Arafat tappaa, se ei herätä kuohuntaa kuin korkeintaan arabimaailmassa, mutta onneksi Anna Lindhin kohtalo riipaisi surun tunteilla laajalti.
Vaikka syyllinen näyttääkin nyt löytyvän, Olof Palmen murhan jättämä trauma Ruotsissa jatkuu. Tarvitseeko maailman avonaisin demokratiakin luotiliivinsä ja metallinpaljastimensa kaikkialle?

Syitä järjettömään tekoon voi hakea tekijän persoonallisuushäiriöistä, mielenterveyspalvelujen vähyydestä, väkivaltaelokuvista ja ties mistä.

Pinnallisimman, vastenmielisimmän ja halpamaisimman lausunnon asiasta antoi kuitenkin puhemies Paavo "Kauna" Lipponen , joka syyllisti Lindhin murhasta poliitikkoja arvostelevan median. Lipponen kehotti mediaa katsomaan peiliin toteamalla, että "pitäisi miettiä, osoitetaanko maalitauluja, kun tavallisia asioita riepotellaan aivan kevytmielisesti päivästä toiseen."
Poliitikkoja ei toki kohdella mediassa aina oikeudenmukaisesti. Käsittämättömässä laupeudessani minä ymmärrän senkin, että pääministerin tuolilta syösty, mutta yhä suosittu, vallantäyteyttä tavoitteleva poliitikko ärhentelee populistiselle oppositiolle, asiantuntemattomille tutkijoille, hölösuiselle poliisijohdolle, kyvyttömälle Ylen johdolle ja varsinkin lärväileville kaunakolumnisteille.

On hyvä, jos poliitikossa on särmää - ja Paavo Lipposessa sitä on! Mutta nyt puhemies on astunut jo kohtuullisuuden rajan yli. Hän on vaalien jälkeen jäänyt suhteellisuudentajuihinsa tulematta.

Median "riepottelun" yhdistäminen Lindhin murhaan oli mautonta senkin vuoksi, että Lindhin kohtelu mediassa oli ollut lähes aina pelkästään positiivista.

Suuri osa Ilta-Sanomien kyselyyn vastanneista kansanedustajistakin on jo sitä mieltä, että Lipposen käytös ei ole puhemiehelle sopivaa. Mutta mikä olikaan poliitikon vastaisku: Lipponen kielsi oman eduskuntaryhmänsä jäseniä osallistumasta median kyselyihin!
Paavo Lipposella jos kellä olisi varaa suvaitsevaisuuteen ja suurpiirteisyyteen, mutta hän näyttää sortuvan uransa illassa samaan, mihin kaikki liian paljon valtaa maistaneet poliitikot kaatuvat: vallan sokeuteen, vallan ahneuteen ja vain omaan napaansa tuijottamiseen.

Lipponen yrittää kyllä pehmentää imagoaan nuoren Päivi -vaimonsa ja uusperheensä avulla, mutta kun sekin julkisuus näyttää niin laskelmoidulta, kokonaiskuva uhkaa vääjäämättä kääntyä suuren valtiomieshahmon tavoittelun vastaiseksi.

Pelkällä valtakunnanärhentelijällä ei tule olemaan mitään virkaa Euroopassa.