Veli Junttilan Suomi 1953 -kolumni 15.9. 2003: Nuori poika turmion tiellä

Veli Junttila on Turun Sanomain toimittaja.
Veli Junttila on Turun Sanomain toimittaja.

Syyskuussa 1953 herätti huomiota Rovaniemellä tapahtunut taksinkuljettajan surma. Tapaus kuohutti, koska olojen uskottiin rauhoittuneen sitten sodanjälkeisten vuosien, mutta yhtäkkiä suuriin otsikoihin olivat nousseet jo Kyllikki Saaren katoaminen ja Soson murhat.

Erikoisesti nuorison väkivaltarikollisuuden uskottiin vähentyneen, mutta 37-vuotias naistaksi kuoli takapenkiltä ammuttuun niskalaukaukseen, ja tappaja oli alaikäinen, 14-vuotias poika.
Ampujan nimi tuli pian lehtiin, vaikka poliisi kieltäytyi sitä julkistamasta. Lehdistö myös ratkaisi tapauksen heti murhaksi - vaikka tappo tai vahingonlaukaus olisi voinut olla kyseessä.

Huomiota herätti sekin, että kaksi kuorma-autoa huristi pysähtymättä surmapaikan ohi, vaikka ainakin toisen auton kuljettaja oli nähnyt "miehen" makaavan Patokoskella metsätaipaleelle pysäköidyn auton vieressä.

Turun Sanomat kertoi, että kuulusteluissa poika vaikutti täysjärkiseltä, mutta "näin nuorena luonteeltaan paatuneen kylmäveriseltä".

Poika oli karannut kotoaan Kauniaisista, ja tavoitteena oli pääsy Ruotsiin Pohjois-Suomen kautta.

Poika oli käynyt Kauniaisten Yhteiskoulua, mutta päätti karata ja otti matkakassakseen äidin antamaan koulun lukukausimaksun. Lähtiessään hän varasti pistoolin kaverinsa isältä.

Pitkän karkumatkan jälkeen poika oli ottanut Rovaniemellä taksin mennäkseen muka mummonsa luokse. Surma tapahtui, kun poika yritti aseella uhaten ehkä päästä Ruotsiin tai yritti ryöstää auton, jolla hän voisi itse ajaa Ruotsiin. Mutta ase oli lauennut - tarkoituksella tai vahingossa. Poika raahasi uhrinsa autosta, mutta ei ehkä saanut autoa liikkeelle ja joutui pian verisenä poliisin kynsiin.

Kun surmattu Hilda Tarkiainen haudattiin, koko maan ammattiautoilijat pitivät kahden minuutin hiljaisen hetken.
Surmaa pohdittiin myös yleiseltä kannalta. Televisioita. videoita ja väkivaltapelejä ei voinut tuohon aikaan syyttää. Syyksi otaksuttiin muun muassa se, että "erilaisten epämääräisten seikkailukertomusten lukeminen on vaarallisella tavalla kiihottanut pojan mielikuvitusta ja johti hänet lopulta väkivaltarikoksen tielle, mikä nuorten rikollisten keskuudessa sinänsä on hyvin harvinaista".

Edellisen lausunto sisältyi TS:ssa Keravan nuorisovankilan johtajan pastori E.E. Vartiaisen haastatteluun. Hän muisti vastaavanlaisen tapauksen. Silloin vaarallisten vaikutteiden antajana olivat olleet elokuvat. 16-vuotias poika oli varastanut pistoolin ja päättänyt ampua ensimmäisen vastaantulijan. Onneksi vastaantulija huomasi uhkan, väänsi aseen pois ja luoti vahingoitti lievästi häirikköä itseään.

Vartiainen kertoi, että elokuvat ja seikkailukertomukset eivät ole ainoita syyllisiä, myös särkyneet kodit ovat taustalla.

Rovaniemen surmaajalta oli isä kaatunut sodassa ja oikean isän puuttuminen vaikutti ilmeisesti siihen, että pojan luonne pääsi kehittymään väärään suuntaan. Ruotsiin hän halusi mennä, koska oli ollut siellä sotalapsena.

Pojalla oli takanaan pienehköjä kolttosia ja pari karkausmatkaa koulusta. Sitten varkaustapausten jälkeen äiti tutkitutti pojan lääkärillä, mutta mitään erityistä ei ilmennyt. Poika oli huoltoviranomaisten valvonnassa.

Aluksi surmaaja aiottiin tuoda tuomiolle Rovaniemen välikäräjille, mutta tuomiokunnan tuomari perui haasteen. Poika toimitettiin Kauniaisten lastensuojeluviranomaisille.
Turussa Linnan rotaryklubi puuttui päivä- ym. lehdissä julkaistaviin sarjakuviin. Professori R. Leimun mielestä sarjakuvamarkkinat olivat päässeet nopeasti kehittymään ilman valvontaa. Elokuvien taso on kuitenkin kehittynyt kritiikin ja valtion julkisen valvonnan ansiosta. Sarjakuvissa ei tällaista valvontaa ole. Markkinoille on päässyt ala-arvoisia tuotteita ja tästä on koitunut vaara lasten henkiselle kehittymiselle. Norjassa on peräti valtion komitea tutkimassa asiaa.

Rotareissa paheksuttiin sitä, kun ulkomaiset ala-arvoisemmat sarjakuvat valtaavat alaa ja kotimaisuus ei kannata. Sarjakuvien maailman liika helppous on haitallista. Todellisen elämän probleemat eivät selviä yhtä helposti. Oli rotareiden mielestä myös hyviä sarjakuvia.
Turun Sanomissa julkaistiin tuohon aikaan muun muassa Touhulan Perhettä, Cisco Kidiä, Cynthiaa, Salainen Asiamies X 9:ää, Mandrakea sekä Nallea, Pelleä ja Pingoa.

1950-luvun sarjakuvalehdistä muistamme hyvin erilaiset sankarit, Tex Willerin ja

Pecos Billin. Tex oli nuorempana hyvin väkivaltainen nyrkkisankari, joka välillä ampui roistoja läjäpäin. Lassoa käyttänyt

Pecos Bill tarttui harvoin revolveriin ja tappoi tuskin koskaan.

(02) 269 3326
veli.junttila@turunsanomat.fi

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.