Emun vastustajien voitto
murentaa Perssonin asemia

Ennustetut sympatia-äänet Anna Lindhin ajamalle kyllä-vaihtoehdolle jäivät tulematta.
Ennustetut sympatia-äänet Anna Lindhin ajamalle kyllä-vaihtoehdolle jäivät tulematta.

Kuukausia näytti siltä, että Ruotsin Emu-kansanäänestyksestä tulisi pelkkä läpihuutojuttu, jossa lähinnä nähtäisiin, kuinka suurella enemmistöllä ruotsalaiset torjuvat liittymisen EU:n talous- ja rahaliittoon. Voimakkaasti kyllä-vaihtoehdon puolesta kampanjoineen ulkoministeri Anna Lindhin surma muutti kuitenkin kaiken. Lindhin kuoleman osattiin odottaa vaikuttavan äänestyksen tulokseen, mutta kukaan ei ollut varma, mihin suuntaan se vaikuttaisi. Loppujen lopuksi rahaliittoon liittymistä vastustava rintama piti kuitenkin pintansa.

Osanotosta muodostui vilkas. Tämä ei johtunut pelkästään kauniista säästä, vaan ruotsalaiset vastasivat poliittisten johtajien kehotukseen lähteä uurnille näyttämään tukeaan avoimelle pohjoismaiselle yhteiskunnalle. Vilkas osanotto osoitti, että päätös kansanäänestyksen toteuttamisesta, huolimatta ulkoministerin kuolemasta, oli oikea. Ruotsalaiset näyttivät selvästi pitävänsä tärkeänä, että demokratian on toimittava kaikissa olosuhteissa.

Vaikka äänestäminen olikin valtaosalle ruotsalaisista selviö, niin yhtä selvää heille ei tuntunut olevan, mistä pitäisi äänestää. Suuri osa varmasti äänesti nimen omaan joko Emuun liittymisen puolesta tai sitä vastaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että melkoinen osa äänistä oli suunnattu koko EU:ta tai pääministeri Göran Perssonia vastaan. Varsin nihkeästi yleensäkin unioniin suhtautuvat ruotsalaiset eivät katso saaneensa unionilta sitä, mitä poliitikot lupasivat.

Emun hylkääminen ei ainakaan lyhyellä aikavälillä merkitse Ruotsille mitään dramaattista muutosta saatikka katastrofia. Maalla on vakaa valuutta ja Suomea paljon alhaisempi työttömyys. Talous on hyvässä kunnossa. Aikaa myöten jääminen edelleen unionin talousytimen ulkopuolelle alkaa kuitenkin nakertaa Ruotsin taloutta ja kruunua. Emu-pelot kostautuvat ruotsalaisille tulevaisuudessa myös yleensäkin heikkenevänä vaikutusvaltana EU:n muillakin alueille kuin pelkästään talouden saralla.

Suomelle Ruotsin Emu-jäsenyys olisi ollut monilla tavoin hyvä uutinen. Se olisi muun muassa lisännyt pohjoismaisen hyvinvointimallin mahdollisuuksia esiintyä tasavertaisena unionin sisäisessä päätöksenteossa. Ruotsin Emu-jäsenyys olisi myös helpottanut maidemme välistä kaupankäyntiä, hyötyjiä olisivat olleet erityisesti suomalaiset pk-yritykset. Ruotsin jäsenyys olisi myös vähentänyt valuuttaepävarmuutta ja riskejä. Toisaalta kielteinen äänestystulos ei ole Suomelle iso ongelma. Ruotsi joutuu joka tapauksessa sovittamaan talouspolitiikkansa pitkälti Emu-kriteereiden mukaiseksi.

Ruotsin omassa poliittisessa kentässä ja ennen kaikkea hallitsevassa sosiaalidemokraattisessa puolueessa Emun hylkääminen sen sijaan aiheuttanee ongelmia. Perssonin johtama puolue, samoin kuin hallituskin, olivat jakautuneet pahasti kahtia Emu-kysymyksessä. Perssonin oman kannan jäätyä vähemmistöön jälkipyykkiä pestään epäilemättä perusteellisesti. Göran Persson jatkaa pääministerinä, mutta ei-siiven voitto murentaa väistämättä hänen vaikutusvaltaa niin puolueessa, kotimaan politiikassa kuin EU:ssakin.