Toinen pääkirjoitus 14.9. 2003: Vuotavat tukijärjestelmät

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n asumistukiselvitys paljastaa, että tukijärjestelmiin sisältyy aina vuotoja ja markkinoita vääristäviä elementtejä.

VATT:n tutkimuksen mukaan asumistuki on nostanut vuokria niin paljon, että kotitaloudet maksavat vuositasolla 83-88 miljoonaa euroa ylihintaa ja valtio 123-131 miljoonaa euroa. Selvityksen mukaan ylihinta ei niinkään mene yksityisille vuokranantajille, vaan esimerkiksi kuntien vuokrataloille, joita valtio on tukenut jo rakennusvaiheessa.

Tutkimuksen perusteella ei voida vaatia nykyisen asumistukijärjestelmän romuttamista, kun tavoitteena on kohtuullisen asumistason turvaaminen pienituloisille. Sen sijaan tukisäännösten tarkistamiseen on VATT:n selvityksen perusteella aihetta.

Asumistukea saavien neliövuokrat olivat noin 12 prosenttia korkeampia kuin tuen ulkopuolelle jäävien kotitalouksien. Selityksenä on se, että tuki mahdollistaa korkeamman asumistason kuin mihin samalla tulotasolla olevilla, mutta tuen ulkopuolelle jäävillä on varaa.

Asumistason parantamisessa ei sinänsä ole mitään moittimista. Kärsijöitä ovatkin tuen kustantajan eli veronmaksajan ohella lähinnä ne pienituloiset, jotka eivät asumistukea saa ja joutuvat tyytymään vanhanaikaisiin ja halvempiin vuokra-asuntoihin.

Tutkimuksessa arvioidun ylihinnan suuruus osoittaa, että erilaisissa yhteiskunnan tukijärjestelmissä on mahdollista saada aikaan suuria säästöjä pienilläkin ehtojen tarkistuksilla.

VATT:n tutkimukseen ei sisälly yksityiskohtaisia ehdotuksia asumistukijärjestelmän korjaamiseksi. Selkeä johtopäätös on kuitenkin se, että kaiken asumisen tuen keskittäminen suoraan asukkaille vain kärjistäisi vuokrien nousua. Tuetun asuntorakentamisen ja suoran tuen yhdistelmä näyttää edelleen parhaalta.

Perusongelma on siinä, että erilaisten asumisen tukien piirissä on jo yli puoli miljoonaa kotitaloutta. Tärkeintä on uudistaa työllisyyspolitiikkaa niin, että tuen tarve vähenisi.