Pääkirjoitus 14.9. 2003: Maailmanlaajuinen talous haastaa saavutetut edut

Valtiosihteeri Raimo Sailaksen (oik.) keskustelukumppanina TS-foorumissa oli mm. professori Markus Jäntti.
Valtiosihteeri Raimo Sailaksen (oik.) keskustelukumppanina TS-foorumissa oli mm. professori Markus Jäntti.

Joidenkin kirosanaksi kokema ja toisten maailman rauhanliikkeeksi arvioima talouselämän kansainvälistyminen, globalisaatio eli maapalloistuminen, on suuri haaste erityisesti kehittyneiden maiden yhteiskunnille. Maailmanlaajuisen kilpailun edessä saavutettuja etuja ei voida pitää itsestään selvyyksinä.

Turun Sanomien taloustoimituksen ajankohtaisfoorumissa Elcoteqin hallituksen puheenjohtaja Antti Piippo määritteli talouselämän rajojen katoamisen globaaliksi yhteisöllisyydeksi, joka etenee yritysten vetämänä vääjäämättömästi.

Piipon mielestä globalisaatio on suuri rauhanliike tehdessään valtiot entistä riippuvaisemmiksi toisistaan. Myös foorumiin osallistunut Vihreän liiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Satu Hassi näki maapalloistumisen rauhaa turvaavana edellyttäen, että yli rajojen toimivat yritykset kantavat huolta muistakin asioista kuin voiton maksimoimisesta.

Muun muassa Viroon voimakkaasti laajentunut Elcoteq on Piipon mielestä tuntenut globaalia sosiaalista vastuuta ja toiminut moraalisesti oikein luodessaan tuhansia työpaikkoja etelänaapuriin ja moniin muihin maihin.

Raadollinen tosiasia on kuitenkin, että Viro vetää suomalaisia yrityksiä, koska palkat ja useimmat muut kustannukset ovat siellä alhaisempia. Yritykset eivät kansainvälisty hyvän hyvyyttään, vaan pärjätäkseen kovassa maailmanlaajuisessa kilpailussa.

Vaikka Piipon globaalistumisen motiivit tuntuvat kaunistelluilta, hänen varoituksensa Suomen vetovoiman ja kilpailukyvyn rapautumisesta on syytä ottaa todesta. Työpaikat katoavat uhkaavasti Suomesta, ja toisinpäin virtaa ei juuri ole. Suomessa kotipaikkaansa pitävät yritykset ovat aliarvostettuja, koska Suomea ei pidetä yrittämiselle otollisena maana.

Kansainvälisten kilpailuolojen muutosta aliarvioidaan Suomessa, kuten foorumiin osallistunut valtiosihteeri Raimo Sailas muistutti. Nykyisen hyvinvointimallin säilyttäminen ja samalla kansainväliseen verokilpailuun sopeutuminen on mahdoton yhtälö, elleivät nykyistä useammat suomalaiset ole aiempaa pitempään tuottavassa työelämässä.

Kun katsoo, miten erilaisiin työreformiehdotuksiin ja Sailaksen työllisyystyöryhmän esityksiin on suhtauduttu, näyttää uhkaavasti siltä, että Suomi pystyy sopeutumaan ympäristön muutoksiin vasta vakavan kriisin kautta.

Kriisivaihtoehdon välttämiseksi olisi kiihkottomasti arvioitava kaikkia keinoja, myös niitä, jotka poikkeavat vallitsevasta linjasta, kuten Sailaksen veropolitiikan erehtymättömyyttä epäillyt Åbo Akademin kansantaloustieteen professori Markus Jäntti muistutti.

Haasteista ja uhista huolimatta suomalaisten ei pidä pelätä tulevaisuutta. Suomen kansan olemassaolo osoittaa, että tosipaikan tullen sopeutumiskykyä on löytynyt.Tähän valtiosihteeri Raimo Sailaksen erityisesti nuorille suunnattuun viestiin on syytä yhtyä.